Vanha marsuherra ja vilkas koiranpentu

Blogissa ei ollakkaan vielä kerrottu talomme toisesta asukista, Puksusta. Puksu on siskoni risteytysmarsu, ikää sillä on jo kunnioitettavat 5 vuotta.

Puksu tuli meille 2007 kesällä veljensä Kingin kanssa. Pojat kotiutuivat meille hyvin, Kingi tutki mielellään uusia paikkoja ja Puksu seurasi perässä. Ajan mukana sen rohkeus kasvoi.

Alkutalvesta veimme marsupojat katsroitavaksi. Puksu toipui leikkauksesta hyvin, mutta Kingin leikkaushaava tulehtui. Kingille saatiin viikon lääkekuuri, ja parantumisen merkkejä näkyi jo. Viikon viimeisenä päivänä Kingille iski kuitenkin ripuli, luultavasti lääkkeistä.

Marsut ovat niin pieniä eläimiä, että ripuli voi olla niille kohtalokas. Niin kävi valitettavasti Kingin kohdalla, ja sen elämä päättyi aivan liian nuorena.

Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää, vain ystävyys se yhä kestää.

Kingi ylhäällä, Puksu alhaalla.

Kingin siirryttyä taivaaseen Puksu joutui viettämään joulun yksin. Tammikuussa (2008) sen seuraksi kotiutui meille marsutyttö Nici. Nici sopeutui meille nopeasti, marsut hyväksyivät toisensa ja kaikki meni hyvin.

2011 Niciltä oli alkanut lähteä karvaa kyljistä. Käytimme sitä eläinlääkärillä,  ja siellä sanottiin, että kyse on joko C-vitamiininpuutteesta tai kasvaimesta. Jos se olisi kasvain, sitä ei olisi mitään järkeä leikata, sillä näin pienen eläimen kohdalla itse leikkaus on aina suuri riski.

Pelkäsin jälkimmäistä, sillä marsut saivat joka päivä tarvittavan C-vitamiiniannoksen. Kuitenkin lisäsimme C-vitamiinin määrää, ja helpotukseksi karva alkoi kasvamaan takaisin. Luultavasti kyse oli kuitenkin kasvaimesta, sillä marraskuussa Nicin olo heikkeni, se ei jaksanut enää syödä eikä kävellä. Lopulta aika teki tehtävänsä. Puksu jäi taas yksin.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.  

Nici vasen, Puksu oikea.

Nicin lähdön jälkeen Puksu oli surullinen, niin kuin myös Kingin lähdettyä.  On totta, että eläimet surevat kaverinsa poislähtöä aivan kuin ihmisetkin, ja niille on vain annettava aikaa surra.

Muutaman kuukauden kuluttua Puksu oli taas oma iloinen itsensä. Enää emme nähneet järkeväksi ottaa toista marsua, sillä ikää Puksulla oli jo 4 vuotta.

2012 kesällä Axu tuli meille. Puksun ja Axun yhteiselo on sujunut moitteettomasti, vaikka Puksu ei Axusta kamalasti välitäkkään. Axu taasen tykkää Puksusta aivan kamalasti.

Aamulla Puksu alkaa huutamaan, jos aamupala on vähääkään myöhässä. Se on oppinut, että aamulla saa tuorekurkkua, salaattia, tai jotain muuta hyvää.

Puksun syödessä kurkkua Axukin vaatii omansa. Siitä huomaa ettei se pidä kurkusta, mutta jostakin kumman syystä sen on pakko syödä sitä, kun Puksukin syö.

Loppuun video Puksusta ja Axusta (kuvattu kesällä)

 

Maaliskuu on täällä

.. Ja niin on myös loma, joka on alkanut melko "lupaavasti". Itselläni on kurkkukipua ja päänsärkyä, Axu sen sijaan pärskii ja yskii. Meneekö loma taas sairastellessa?

Tänään sain suunniteltua meidän koreografian valmiiksi. Päästään siis vihdoin harjoittelemaan meidän esitystä kokonaisena, sillä Axu osaa jo kaikki tarvittavat temput. Aluks harjotellaan esitystä pätkissä ilman musiikkia, ja sitten otetaan musiikki mukaan.

Aluks pelkäsin että meidän biisi olis liian nopea Axulle, mutta pelkäsin turhaan. Biisi passaa Axulle hyvin, se kuvaa sen luonnetta täydellisesti! Pätkin myös biisin koneella sopivan pituiseksi, eli koiratanssi alkaa olla meillä jo melko hyvällä mallilla.

Perjantaina oli aivan mahtava sää, vaikka pakkasta olikin! Aivan kuten sanotaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvasaalista perjantailta:

Turkki hyvin, kaikki hyvin

Tänään käytiin Mustista ja Mirrissä ostamassa Axulle solkipanta sekä pohjavillakampa. Samalla punnittiin Axu, tuloksin 23 kg.

 

Kampa pääsi heti käyttöön.

Tänään ilmoitan Axun Kuopioon, tuomarina meillä oli muistaakseeni Leenen Theo. Elo-Karelian

tuomaritiedot tuli myös, siellä meitä on arvostelemassa Jussi Liimatainen.

Odotan innolla toukokuuta, jännää nähdä miten Axu käyttäytyy ja miten menestytään!

 

Kesällä alkaa myös koiratanssiesitykset, joihin ollaan lupauduttu. Sitä ennen on vielä paljon treenaamista, meidän esitys on vielä pahasti kesken (oman laiskuuden takia). Temppuja on jo kasassa kivasti, opetellaan niitä vielä pari ja sitten aletaan harjoitella itse esitystä.

 



Mätsärisunnuntai

Tänään käytiin PK:n pystykorvakerho ry:n järjestämässä mätsärissä. Klo 11 oli ilmoittautuminen, ja kehät alkoivat klo 12.

Ennen kehää harjoiteltiin näyttelyjuoksua, jonka jälkeen odoteltiin omaa vuoroa. Kehässä juoksu ei mennyt yhtä hyvin kuin ennen kehää, seisominen meni sen sijaan paremmin.
Kehässä Axu ei välittänyt tuomarista lainkaan, ja antoi sen tutkia itsensä hyvin. Saatiin punainen nauha.
Punaisten kehässä kaikki meni mallikkaasti. Kehässä oli sen verran paljon koiria ettei siinä mahtunut kunnolla juoksemaan, mutta se meni silti meidän osalta ihan hyvin, samoin seisominen. Ei sijoituttu, siispä tuloksena PUN ei sij.

Loppukevennykseksi vielä pieni pätkä videota:

 

Mikä on eurasier?

Eurasier on Saksasta kotoisin oleva, keskikokoinen pystykorvarotu. Rotu on toistaiseksi melko harvinainen, sillä Suomessa eurasiereita on n. 700 kpl. Eurasier on vahtikoira, mutta se ei ole ulkokoira. Se vihtyy perheen parissa, eikä se sovellu pitkäaikaiseen tarha- tai ketjupitoon.

Vieraita kohtaan eurasierit ovat yleensä hieman varautuneita, mutta eivät arkoja. Ne eivät myöskään hauku turhaan.

Eurasier pitää pentuna sosiaalistaa ja totuttaa eri tilanteisiin hyvin, jotta siitä saa tasapainoisen seuralaisen. Se on myös syytä opettaa käsittelyyn (turkinhoito, kynsien leikkuu yms). Suurin osa eukuista on omapäisiä, mutta se ei estä niiden kanssa harrastamista. Eurasier on koulutettavana sekä helppo että haastava, sillä se on samanaikaisesti pehmeä ja omapäinen. Ne oppivat nopeasti, mutta kyllästyvät helposti.

Eurasierin rotumääritelmä sanoo sen olevan: "Tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen, pystykorvatyyppinen koira, jolla on pystyt korvat ja jossa esiintyy useita eri värejä. Karvan pituuden tulee olla sellainen, että rungon mittasuhteet erottuvat. Omaa keskivahvan luuston." Väriltään eurasierit voivat olla melkein minkälaisia tahansa: ainoat epähyväksytyt värit ovat puhtaanvalkoinen, valkokirjava ja maksanruskea.

Lyhyt kuvapostaus

 

Vuoden ensimmäinen mätsäri

Käytiin tänään POKS:in mätsärissä. Mentiin ilmottautumaan 11 aikoihin, ja sen jälkeen odoteltiin kehiä. Kehien oli tarkoitus alkaa kahdeltatoista, mutta ne alkoivat kuitenkin hieman myöhässä, koska ilmoittautujia oli niin paljon.

Kehässä kaikki tuntui menevän ihan plörinäks, juoksu ei menny kovinkaan hyvin, eikä Axu ei malttanut seistä kunnolla. Saatiin kuitenkin punanen nauha.

Punasten kehässä Axu seisoi jo paljon paremmin, mutta juoksemiseen Axu ei oikein jaksanut keskittyä, eivätkä namit maistuneet sille. Ei sijotuttu, tuloksena siis PUN ei sij.

Alla uusi rakennekuva Axusta.