Nokka kohti Kuopiota

Perjantaina käväistiin Kuopion näyttelyssä. Aamulla lämpömittari näytti ihan hyvältä, mutta lämpötila nousi nopeasti, kuten oltiin luvattu. Axu sai levätä ennen kehää varjossa, viilennystakki yllään, mutta helle veroitti sitä kaikesta huolimatta. Kehässä oli pientä lahnustusta havaittavissa, mutta ainakin saatiin sen verran vauhtia, että sivuliike näytti hyvältä. Takaliikkeet sen sijaan...
Koitin mennä edestakaisin-liikkeet hitaasti, jotta takaliikkeet eivät näyttäisi ahtailta ja toivoin, ettei niistä sanottaisi, mutta kyllä vaan, niistä sanottiin. Tuomari mietti jonkin aikaa minkä antaisi, ja päätyi lopulta ERI:in, ilman SA:ta.

Arvostelu:
"Keskikokoinen koira. Oikea purenta. Hyvä nenä. Tummat silmät. Hyvä väri. Hyvät korvat. Vahva takaosa. Suora edestä. Tyypillisesti kulmautunut takaa. Hyvin runsas turkki. Liikkuu kapeasti takaa. Mukava luonne." ERI AVK1

Hyvä arvosteluhan tuo on, ei siinä mitään. Ne takaliikkeet on vaan inhottava juttu... Puuttuvien sertien metsästys jatkuu luultavasti ensi kesänä, ellei sitten innostuta vielä syksyllä käymään jossakin. Olisi tosin ehkä järkevämpää odottaa ensi kesään, jos ne liikkeet siitä vielä levenisivät. Seisoessa Axun takajalat ovat jo riittävän kaukana toisistaan, mikä on varmaan aika lailla pyöräilyn ansiota, mutta vielä kun saisi ne takaliikkeetkin kuntoon. Vaikka ovat nekin kyllä huimasti parantuneet siitä, mistä lähdettiin. Kunhan säät viilenevät, aletaan vahvistaa Axun selkälihaksia, sillä niillä on vaikutusta takaliikkeisiin.

Näin siis tällä kertaa. Tyytyväisiä ollaan hyvään arvosteluun, ja kyllä me vielä ne kaksi uupuvaa sertiä jostakin haetaan!

Tää kertomus alotetaan nollasta

Tosiaan, ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua koiratanssista. Aloitetaan ihan alusta, eli meidän tavoitteista. En tiedä, tullaanko menemään kisoihin. Aiemmin olen kuitannut asian sanomalla, että harrastetaan omaksi iloksi, mutta aivoihini on pikkuhiljaa hiipinyt ajatus siitä, että olisi joskus kiva piipahtaa kisoissa. Kisat olisivat myös tosi hyvä motivaattori, ja tulisi luultavasti treenattua enemmän.

Ehkä yksi syy siihen, miksi olen aiemmin torjunut ajatuksen kisoihin menemisestä on pelko siitä, että kaikki menisi päin puuta. Että esitys keskeytyisi, kun Axu lähtisi harhailemaan jonnekkin tai se ei suorittaisi liikkeitä kunnolla. Mutta kyllä minun pitäisi luottaa Axuun, sillä se esiintyi viime kesänäkin hienosti, vaikka yksi meidän esityksistä oli aitaamattomalla alueella, urheilukentällä, jossa urheili samaan aikaan joukko lapsia. Häiriötä siis piisasi, mutta Axu ei välittänyt siitä, vaan keskittyi hienosti. Ollaan kokeiltu takapihallakin semmoista, että treenaan Axun kanssa ja isä puuhaa samaan aikaan vieressä jotain, mutta Axu ei ota siitäkään häiriötä, ei edes vilkaise sinne päin, vaan keskittyy täysillä siihen mitä tehdään. Miksi sitten en luota siihen? Ehkä vika on vain omassa asenteessani.

Koiratanssimölleistähän olisi tosi hyvä aloittaa. Mutta en ole kuullut, että sellasia ainakaan täälläpäin olisi. Toisalta ei haittaisi, vaikka joutuisi matkustamaan autolla vähän kauemmas, vaikkapa pari tuntia edes takaisin, niinhän me tehdään näyttelyidenkin takia.

Yhdessä vaiheessa meidän tanssi oli pahasti jäässä, kun yhteistreenejä ei ollut. Jonkin aikaa meni taukoillessa, mutta sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tekaisin meille kesäloman alussa uuden koreografian, jotta päästiin jälleen aloittamaan itsenäisesti treenaaminen. Asutkin ovat jo valmiina. Videota tulee meidän takapihatreeneistä jossain vaiheessa, kunhan saisin suostuteltua jonkun kuvaamaan.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Työ kantaa hedelmää, niin sanotaan

Huippu reissu takanapäin. Aloitan kertomisen ihan alusta, eli perjantaista. Perjantaina pakattiin laukut ja lähdettiin ajamaan Juvalle, missä meitä odotti pieni rantamökki. Oltiin perillä sen verran myöhään, ettei keretty tekemään ihmeempiä, syötiin, purettiin tavaroita ja lämmitettiin sauna. Axu tuijotti laiturilla pöyristyneenä, kun ihmiset juoksivat vuorotellen veteen. Axuhan ei pidä uimisesta, joskus se kahlaa, mutta tuolla se ei koskenut tassullakaan veteen.

Lauantai meni aika sujuvasti, käytiin Mikkelissä shoppailemassa ja illalla Juvarokissa. Mökilläkin kerettiin siinä välissä viettää aikaa. Itikoita siellä riitti, eikä Axukaan onnistunut välttymään niiltä. Huomattiin sen kuonossa jättimäinen kuhmu, joka oli kyllä jo sunnuntaiaamuun menessä hävinnyt.

Sunnuntaina olikin aika pakata tavarat ja valmistautua näyttelyyn. Kehien oltiin arvioitu alkavan 12 aikoihin, joten mentiin paikalle noin klo. 11 aamulla. Aurinko porotti ja oli melko kuuma. Näyttelypaikalta ei löytynyt varjoja, joten äiti lähti hakemaan Axulle sateenvarjon autosta. Onneksi se oli tullut otettua mukaan. Axu sai siis loikoilla sen alla, märkä pyyhe päällä.

Eukkuja oli paikalla kolme Axun lisäksi. Kaksi niistä olikin tuttuja ja kolmas paljastui Axun velipuoleksi. Tuomarina oli jo Axun ensimmäisestä näyttelystä tuttu Soile Bister. Axu jaksoi kuumuudesta huolimatta kehässä hyvin. Kehässä tapahtui tutut jutut, juostiin ympäri, edestakaisin seisottiin lopuksi tuomarin edessä. Piakoin kehäsihteeri jo huusikin ERI:n ja SA:n, luokkavoiton ja ojensi SERT:in. Juostiin iloisena kehästä pois, siinä se nyt oli, meidän ensimmäinen serti. Olin hieman sekavissa tunnelmissa, kaikki tapahtui niin nopeasti. Pian meidät huudettiinkin uudestaan kehään, missä valittiin ROP ja VSP. Meitä vastassa oli Axun siskopuoli. VSP sieltä napsahti, mutta hurjan iloisia ollaan siitäkin. Ei olisi ikinä uskottu, että Axu hakisi ensimmäisen sertinsä juuri tuolta näyttelystä, noin tarkalta tuomarilta!

Arvostelu kuului seuraavasti:
"Erinomaisen tyyppinen ja kokoinen, kaunislinjainen, hyväluustoinen, (tässä oli vielä yksi sana joka jäi käsialan takia mysteeriksi) uros, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Kaunis karva. Liikkuu erittäin hyvin sivusta. Miellyttävä luonne."

ERI AVK1 SA PU1 SERT VSP

Härdellin keskellä pitäs muistaa, että elämä on hetkissä

Tällä lomalla ei ole kyllä kärsitty tekemisen puutteesta. Perjantaina Axu pääsi ensimmäistä kertaa hierottavaksi. Pientä varautuneisuutta oli ilmassa, mutta Axu antoi kyllä hieroa itseään hyvin. Jumeja oli selässä, muualla ei niinkään. Eron huomasi jo heti ensimmäisen hierontakerran jälkeen, selkä tuntui paljon paremmalta ja askeleet olivat lennokkaammat. Saatiin myös hyviä vinkkejä näyttelyihin liikkeiden osalta, ja niitä päästäänkin heti tänä viikonloppuna soveltamaan, koska edessä on Juvan näyttely.

Tänään olikin sitten toinen hierontakerta, ja Axu nukkuu nyt onnellisena takkahuoneessa. Kotiin tultaessa kokeilin nopeasti Axun selkää ja se tuntui taas pehmeämmältä. Varmasti Axullakin on mukavampi olo nyt, kun suurimmat jumit ollaan saatu pois.

Lauantaina Netta-sheltti piipahti omistajineen meillä. Sää oli oikein kiva, ja aurinkokin pilkahti pitkästä aikaa. Käytiin rannalla räpsimässä kuvia, yhteiskuvakin tuli otettua (ks. hieman alemmas).

Kuten aiemmin mainitsinkin, on tänä viikonloppuna edessä Juvan näyttely. Aikataulut tulivat, ja eukkuja on ilmoitettu viitisen kappaletta, eli neljä Axun lisäksi. Eukkuja on siis saman verran kuin viime näyttelyssäkin, Lahdessa. Tuomarina meillä on tällä kertaa Soile Bister. Jotkut saattavat muistaa, että ollaan käyty hänellä aiemminkin. Se oli Axun ensimmäinen näyttely. Nyt käydään ihan mielenkiinnosta katsomassa, että mitä tuo pitää Axusta nykyään.

Erinomaista

Kirjaimellisesti erinomainen sunnuntai takanapäin.

Sunnuntaiaamuna lähtö koitti jo neljältä aamulla. Eukut olivat siis ensimmäinen rotu kehässään, joten siksi lähtö koitti noin aikaisin. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen ja Juvan ABC:llä Axu pääsi ihmettelemään pihalla olevia possupatsaita (yllä oleva kuva). Yksikorvainen possu oli Axusta aluksi arveluttava ja sitä piti haistella varovasti takaapäin. Tutustumisen jälkeen sen vieressä pystyi kuitenkin jo poseeraamaan lunkisti.

Perille päästyä meillä oli tunti aikaa ennen kehiä. Se kului nopeasti, eikä aikaakaan kun kehät jo alkoivat. Eukkuja oli meidän lisäksi paikalla neljä. Kaksi junnu-urosta, yksi junnunarttu ja yksi narttu avoimessa. Axu oli ainut avoimen luokan uros.

Arvostelu kuului seuraavasti:

"Erinomainen koko. Tiivis ja lyhytrunkoinen uros. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Kauniit korvat. Miellyttävä ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin hyvä häntä. Riittävä eturinta, samoin rintakehän tilavuus. Hyvä raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Voisi liikkua pidemmällä askeleella sivulta. Kapeat takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu, ei täydessä karvapeitteessä. Rodunomainen käytös." ERI AVK1 























Axu mitattiin ensimmäistä kertaa, sillä se taisi näyttää tuomarin mielestä pieneltä (edellisen luokan uros oli kookkaampi). Axu ei ollut siitä moksiskaan, ihan kuin se olisi ollut mitattavana ennenkin. Tuomari totesi iloisena, että Axu on täydellisen kokoinen uros. Tiedä sitten mikä säkä oli, en tajunnut kysyä.

Tuomari tuntui tykkäävän Axusta, kätellessäkin kehui vielä ja harmitteli takaliikkeitä. Mainitsi myös, että sivuliike saisi olla hieman pidempi, mutta uskon että askelpituus jäi sen takia vajaaksi, että juoksuvauhti oli aika hidas. Ensi kerralla juostaan sitten nopeampaa!

Oli kiva saada käteen lähes täysi arvostelulappu. Se on ihan erilaista, kun saada arvostelu, jossa lukee vain pari riviä tekstiä. Muutenkin se oli kivaa luettavaa, todenmukainen ja ihan koirannäköinen.

Näin on avoinluokka korkattu!

Harjoitusta sunnuntaita varten

Huh. Kesäloman alku on mennyt vauhdikkaasti. Tiistaina päästiin mätsäröimään pitkästä aikaa Netta-sheltin kanssa. Tällä kertaa mätsäri oli Uimaharjussa. Sää oli sen puolesta kiva, ettei ollut kovin kuuma, mutta ilma oli jokseenkin hiostava/kostea. Koiria ei ollut niin paljoa kuin yleensä, mutta kehiä oli vain yksi, ja luokat käytiin järjestyksessä, pennuista veteraaneihin. Axu oli ensimmäistä kertaa aikuisissa.

Kehässä meillä oli vastassa lapinkoiranarttu, johon Axu oli kerennyt ihastua kehän ulkopuolella. Kaikki meni aika sujuvasti, ja Axulta löytyi ryhtiäkin. Pari oli äärettömän tasaväkinen, mutta saatiin punainen nauha. Netta oli myös aikuisissa ja sai punaisen nauhan. Oltiin siis samassa nauhakehässä.


Punaisten nauhakehää meidän ei tarvinnut odottaa kauaa, mutta jo kehän ulkopuolella huomasin, että Axu alkoi väsyä. Sen huomasi kehässäkin, kun Axu ei enää jaksanut keskittyä. Hiostava ilma ja odottelu vaativat selvästi veronsa. Tuomari alkoi tiputtamaan koiria ja meidät käteltiin pois, eli tuloksena punainen nauha, ei sijoitusta.

Nyt voidaan hyvillä mielin lähteä sunnuntaina ryhmikseen. Kehäilyhommat eivät ole unohtuneet Axun mielestä, vaikka niistä on mukavasti taukoa pidettykin. Toisalta on vaan hyvä, että kehäilyä ei tule liian tiuhaan, ettei Axu kyllästy siihen.

Kuopion RoadShow

ShowHau järjestää tänäkin vuonna RoadShow-kiertueen, joka kiertää eri paikkakunnilla. Lauantaina se oli Kuopiossa, joten päätettiin heti päättäreiden jälkeen suunnata sinne. Se olikin oiva kesäloman avaus.

Paikan päällä oli mahdollista osallistua mätsäriin, mutta jätettiin se väliin, sillä huomenna lähdetään Netta-sheltin ja tämän omistajan kanssa mätsäriin Uimaharjuun. Sunnuntaina on taasen edessä Lahden ryhmis, eikä haluttu liikaa kehäilyä lyhyen ajan sisään.

Nähtiin myös koirien muotinäytös ja siellä mallina oli mm. ihastuttava skyenterrierivauva. Kuva alla. Tässä se taisi esitellä punk-tyyliä.

Oma koira oli mahdollista käyttää valokuvattavana maksutta. Kuvalla osallistuttiin Miss. & Mr. Showhau-kilpailuun. Kuvat tulevat jossain vaiheessa nettiin ja niistä voittajat valitaan yleisöäänillä.

Ennen sitä pystyi käyttämään koiran stailattavana, ja mehän käytettiin! Axusta nyhdettiin viimeisetkin pohjavillat irti. Sitä ei kyllä huomaa, ellei tunnustele kylkiä. Silloin Axu nimittäin tuntuu aika kaljulta, mutta muuten se näyttää yhtä pörheältä kuin ennenkin. Ihmekoira.

Studiossa Axun tarvitsi vain pönöttää paikoillaan ja katsoa kameraan, ja sehän pönötti. Mentiin isän kanssa kameran taakse heiluttelemaan käsiä, jotta Axu katsoisi jatkuvasti kameraan. Kuvaaja innostui räpsimään kuvia ja taisi todetakin, että näistäpäs tulee hyviä. Nyt vain odotellaan että ne ilmestyvät nettiin ja päästään näkemään ne.

^ Axu toivottelee aurinkoista kesän alkua lukijoille!