Erittäin Hyvä lauantai

Lauantaina suunnattiin Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn. Matkaan lähdettiin jo seitsemältä, ja matkalla pysähdyttiin useamman kerran. Perillä oltiin kahdentoista aikoihin. Suunnattiin suoraan eukkukehälle, ja eipä tarvinnut odottaa kauaa, ennen kuin oli jo meidän vuoro mennä kehään. Pentuja ei ollut ollenkaan, joten aloitettiin junnuista. Junnuja taisi olla vain 2 kpl, mutta toinen niistä myöhästyi kehästä. Meidän luokassa (nuorissa) uroksia oli 3, nartuista en ole varma. Tuomarina meillä oli Sarah Burns Irlannista.

Tuomari juoksutti koiria yhdessä 2 kertaa, mutta edestakaisinliikkeitä tämä ei keneltäkään pyytänyt. Tuomarin tutkiessa Axua Axu oli hieman jännittynyt, mutta sitä osasin odottaa. Arvosanaksi saatiin EH = erittäin hyvä. Arvostelu oli kirjoittu melko epäselvällä käsialalla, mutta äidin avustuksella saimme käännettyä sen lopulta suomeksi.

"18 kk vanha uros runsaassa turkissa. Miellyttävä pää ja oikea purenta. Etuliikkeet saavat tiivistyä. Vaikea saada selkoa liioitelluista liikkeistä. Jännittynyt lähestyttäessä." EH NUK3

Arvostelu oli pienoinen pettymys, sillä odotin hieman pidempää arvostelua. Tuossa ei sanottu juuri mitään Axun rakenteesta. "Vaikea saada selkoa liioitelluista liikkeistä"-kohta herätytti myös hieman ihmetystä. Tuomari nimittäin ei katsonut yksilöliikkeitä ollenkaan, vaan juoksutti koirat yhdessä. Huomasin kyllä, että ensimmäisellä kierroksella lähdettiin ravaamaan turhan lujaa, mutta Axu tasasi vauhdin hyvin ja toinen kierros menikin tasaisella tahdilla, mutta silloin tuomari tuntui tarkkailevan vain kahden muun koiran liikkeitä. Jos tämä ei nähnyt meidän liikkumista kunnolla, miksei se pyytänyt meitä juoksemaan uudestaan?

Kokonaisuudessaan päivä oli kuitenkin kiva. Tuttuja tuli nähtyä ja moikattua. Ei myöskään olla ikinä ennen nähty noin montaa eukkua samassa näyttelyssä. Ilmoittautuneita oli 18 kpl, mutta muuta muutama ei ollut paikalla tai myöhästyi.

Näyttelyissä käyntiä aijotaan jatkaa, mutta pidetään nyt niistä hieman taukoa, sillä Axu on edelleen hieman jännittynyt tuomarin lähestyessä. Se antaa kyllä tuomarin tutkia itsensä, mutta ei luota siihen täysin. Harmittaa hieman, että Axun piti saada kesällä kivespussin tulehdus, koska kys. eläinlääkärikokemuksen jälkeen Axu on muuttunut epävarmemmaksi. Noh, ei auta kuin vaan treenata, jotta Axu saa itsevarmuutensa takaisin ja tuntee kehässä olon jälleen mukavaksi.

^ Kuvassa Axu ja Axun siskopuoli Yu-Na.

Marraskuun kuvia

Tavarat esittelyssä

Meiltä pyydettiin tavaroiden esittely-postausta, joten tässä se tulee! Postaustoiveita saa jatkossakin laittaa, toteutan niitä mielelläni. Tässä postauksessa keskityn lähinnä pantoihin, valjaisiin ja muihin sellaisiin, koska turkinhoitovälineistä yms. tulen kertomaan lisää suunnitteilla olevassa turkinhoitopostauksessa.

Aloitetaan Axun nahkaisesta solkipannasta. Tämä on oikeastaan Axun ainut solkipanta, koska käytän sillä yleensä puolikuristavaa pantaa. Axulla oli aijemmin maastokuvioinen solkipanta, mistä pidin paljon, mutta se on mennyt rikki aikoja sitten. Tämä nahkainen solkipanta on muistaakseeni ostettu Mustista ja Mirristä, eikä se tainnut maksaa 18 € enempää.

Axun puolikurkkarit. Vasemmalla Biltemasta ostettu ohut nylonpanta ja oikealla nahkainen niittipanta, joka on ostettu viime vuoden messarista. Nämä pannat ovat oikeastaan aina käytössä, lähdettiin sitten lenkille, mätsäriin, tai minne tahansa muualle. Tykkään itse käyttää enemmän vasemman puoleista pantaa, sillä tuo niittipanta "huovuttaa" helposti Axun kaulaan rannun, jos sitä ei ota heti lenkin jälkeen pois kaulasta.

Axun näyttelyhihnat. Vasemman puoleinen näyttelyhihna on melko tuore ostos, joten sitä ei ole päästy vielä testaamaan. Näin sen Mustin ja Mirrin mainoslehdessä ja riensin ostamaan sen heti, sillä juuri tuollaista näyttelyhihnaa olen aina etsinyt. Oikealla puolella ovat meillä tähän asti käytössä olleet näyttelyhihna ja ketju.

Seuraavaksi valjaat. Vasemmalla ovat Axun turvavyövaljaat, joita käytetään autossa matkustaessa. Nuo on ostettu muistaakseeni Prisman lemmikeskuksesta, kun ne sattuivat löytymään sopivasti alekorista. Valjaiden mukana tuli myös jatko-osa, jolla ne saa kiinnitettyä autoon. Oikealla puolella ovat siis Axun heijastinvaljaat, joita käytetään yleensä lenkkeillessä. Ne ovat kevyet ja ne on nopea laittaa päälle.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: oranssit heijastinvaljaat ja talutushihna. Heijastinvaljaat ostettiin viime talvena lähinnä sen takia, että Axua voisi pitää turvallisesti irti pimeälläkin. Oikealla puolella on vuosi sitten ostettu nahkainen hihna. Tämän lisäksi meillä ei muita hihnoja olekkaan, jos näyttelyhihnoja ei oteta lukuun. Itse tykkään tuosta, sillä se on helppokäyttöinen ja mukava kädessä.

Vuoden viimeinen mätsäri + näyttelyn jännittämistä

Käväistiin eilen POKSin järjestämässä Halloween mätsärissä. Koiria oli paikalla paljon, joten luvassa oli odottelua. Kehiä oli kolme. Meidän kehässä oli ensin junnuluokka, jonka jälkeen olivat nuoret. Junnuja taisi olla lähemmäs 10-20 paria, jonka jälkeen meidän luokassa (eli nuorissa) oli vielä 7 paria ennen meitä. Mätsärissä oli myös pukuluokka, johon meidän piti ilmoittautua, mutta ei saatu tehtyä asua ajoissa, joten osallistuttiin vain normiluokkaan.

Meidän tuomari oli oikein mukava, tämä tunnisti rodun ja kyseli Axun ikää. Tuomari kysyi myös, että onko Axu varatunut, niin kuin eurasierit yleensä, johon sitten vastasin, että se saattaa aristaa hieman, koska sillä oli vähän aikaa sitten kivespussin tulehdus. Tuomari rapsutteli Axua ja yritti sitten tunnustella sen kiveksiä, milloin Axu yritti istua, mutta sain estettyä sen. Tuomari antoi Axulle pari namia ja kokeili sitten uudelleen, mikä sujuikin hyvin.
Seuraavaksi tuomari pyysi meitä ottamaan edestakaisinliikkeet, jonka jälkeen tämä tuli tarkistamaan Axun hampaat. Samalla tuomari tunnusteli kolmatta kertaa Axun kiveksiä, eikä Axu yrittänyt enää istua, vaikka se mulkaisikin tuomaria vähän epäluuloisesti. Saatiin punainen nauha.

Nauhakehässä Axu ei  jaksanut enää keskittyä ja olin melko varma, ettei sijoituttaisi. Axu ei malttanut seistä paikallaan, vaan pyörähteli ympäri ja ravatessa otti muutaman juoksuaskeleen. Tuomari sijoitti meidät kuitenkin viidensiksi. Tuloksemme oli siis PUN5. Palkinnoksi saatiin 2 nappulapussia, yksi pussi Tessu-nameja ja ruusuke. Ilmoittautumisesta saatiin myös Petenkoiratarvike-matkajuomakuppi.

Asiasta toiseen: Jyväskylän näyttelyn aikataulut tulivat ja eurasiereita on siellä huimat 18 kpl! Eipä olla ennen oltu näyttelyssä, jossa olisi ollut näin paljon eukkuja. Axu kisaa tällä kertaa ensimmäistä kertaa nuorissa. Saa nähdä, kuinka monta kilpakumppania sillä on omassa luokassaan.

Saatiin sukulaisilta kuivattu jäniksenkäpälä, jota aijotaan "käytää" Jyväskylän näyttelyssä. Kokeilen josko saisin innostettua Axua sillä, koska Axu on tunnetusti heikkona jäniksiin. Saattaa kyllä olla, että Axu ignooraa sen täysin, mutta kannattaahan sitä kokeilla.

Nyt siis peukut pystyyn ja jännittämään näyttelyä! Taso on varmasti kova, joten ei odoteta liikoja, vaikka mahtavaahan se olisi, jos sieltä napsahtaisi meidän ensimmäinen serti.

Mätsäröintiä

Pistäydyttiin tänään Joan mätsärissä Pärnävaaralla. Ilmoittautuminen alkoi tuttuun tapaan klo. 11, mutta mentiin paikan päälle vasta puoli 12:sta. Ilmoitettiin Axu nuoriin, ja käytiin kävelemässä lyhyt lenkki ennen kehien alkua. Kehät alkoivat klo. 12.

Olimme luokkamme viides pari. Aluksi kehä juostiin yhdessä ympäri, jonka jälkeen olivat yksilöarvostelut. Axu ei ollut moksiskaan, kun tuomari rapsutti sitä kyljestä, ja hampaatkin se antoi tarkistaa ongelmitta. Edestakaisinliikkeetkin sujuivat hyvin, Axu juoksi pitkin askelin ja kääntyi lopussa hyvin. Saatiin punainen nauha.

Punaisten nauhakehässä Axu keskittyi myös hyvin, se juoksi nätisti ja seisominenkin oli ryhdikästä. Taso oli kuitenkin sen verran kova, ettei ylletty palkintosijoille. Oli kuitenkin mukava käydä pitkästä aikaa mätsärissä, ja oli myös kiva huomata, että Axu on saanut esiintymisintonsa takaisin.

Mukaan otin tällä kertaa pokkarin, mutta siitä loppui akku, joten sisko kuvasi meitä kännykkäkameralla. Halli oli hämärä, joten kuva ei ole kovin tarkka, mutta eiköhän meidät erota tästä. Keskellä seisoo siis tuomari, oikealla puolella juostaan me ja vasemmalla parimme.

Viimein lunta!

Heräsin tänä aamuna siihen, kun Axu haukkui ja murisi jollekkin. Ajattelin ensin, että kyllä se siitä hiljenee, jos sen jättää huomiotta, mutta loppua ei näkynyt, joten lopulta minun oli pakko nousta ylös. Kerkesin kävellä olohuoneeseen ja mitä näinkään: Axu tuijotti olohuoneen ikkunasta ulos ja haukkui ulkona satavalle lumelle! Tätä ollaan odotettu.

Kävin nopeasti vaihtamassa vaatteet ja menin Axun sekä kameran kanssa takapihalle. Lunta satoi, joten kameraa piti samalla suojella sateenvarjolla, mutta onnistuin kuitenkin lopulta saamaan pari julkaisukelpoista kuvaakin, tässä osa niistä:

Mitä kuuluu? Mitä sä teet nykyään?

Axun nenäpunkin takia ollaan lähinnä vaan löhöilty ja lenkkeilty, mutta on meillä jotain kivaakin tiedossa, nimittäin ensi kuussa on Jyväskylän näyttely! Nähdään tuttuja ja mikä parasta: saatetaan nähdä Axun velikin!

Axu kisaa Jyväskylässä ensimmäistä kertaa nuorissa. Kyseessä on myös meidän ensimmäinen sisänäyttely.
Olen jo nyt alkanut miettimään mitä nameja otan mukaan, ja miten saisin Axun esiintymään innokkaammin. Kehässä se juoksee hyvin, mutta seisoessa lösöttää. Namit eivät auta, sillä Axu vaan nuuhkaisee niitä ja jättää ne sitten omaan arvoonsa.

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin leikkiä Axun kanssa ennen kehään menoa, jos se vaikka vähän innostaisi sitä, ja voisihan lelun toki ottaa mukaan kehäänkin. Vinkulelu voisi olla ok, jos kilpakumppaneita ei olisi, mutta toisalta se saattaisi vaan hämmentää Axua. Ehkä narulelu on paras ratkaisu..

Tärkeintä kuitenkin olisi, että saisin tehtyä kehässä olemisesta hauskan jutun Axulle. Nyt ollaan pidetty tosi kevytmielisiä näyttelyharjoituksia takapihalla: leikitään, riekutaan, ja ennen kaikkea olen kehunut tuota paljon. Parin viikon päästä on mätsäri, koitan innostaa Axua siellä mahd. paljon ja saada sen hännän heilumaan kehässäkin. Ensi viikkolla pitäisi myös käydä ostamassa Axulle uusi näyttelyhihna, sillä entinen ketju on aika raskas. Tällä kertaa ei kuitenkaan osteta ketjua, vaan hihna, jossa on mukana kiristettävä pantaosa.

Mutta palataas takaisin harrastuspuolelle. Tokoa treenataan edelleen epäsäännöllisesti takapihalla, ja ollaan me vähän edistyttykin: lenkillä otetaan aina pieniä pätkiä seuruuta, ja Axu pitää kontaktia hyvin yllä. Koiratanssitreenit jatkuvat puolestaan pian, sillä meille tuli vielä yksi esitys tälle syksylle. Toivottavasti se ei peruunnu. 

Pitää myöskin kyhätä uusi koreografia, sillä en halua tanssittaa samaa koreografiaa Axulla liikaa, ettei se kyllästy siihen. Kuitenkin ollaan valmiita palaamaan edelliseen koreografiaan, jos seuraava esitys ei valmistu ajoissa tmv.