Axu vs. rotumääritelmä

En ole kovin usein verrannut Axua suoraan rotumääritelmään, joten nyt taitaa olla sen aika. Listaan siis kohtia, jotka Axussa vastaavat rotumääritelmää ja kohtia, jotka eivät ole aivan rotumääritelmän mukaisia. Koko rotumääritelmää en kopioinut, koska postauksesta olisi tullut silloin ihan järjettömän pitkä. Otin mukaan mielestäni tärkeimmät kohdat. Kursivoidut kohdat ovat suoraan rotumääritelmästä.

"Itsevarma, rauhallinen, tasapainoinen ja korkean ärsytyskynnyksen omaava. Valpas ja tarkkaavainen olematta äänekäs. Isäntäväkeensä erittäin kiintynyt. Pidättyväinen vieraita kohtaan olematta aggressiivinen. Ei riistaviettiä."

Tämä luonnekuvaus sopii Axuun melko hyvin. Ainut poikkeus on riistavietti, (vai pitäisikö sanoa saalisvietti). Axu reagoi herkästi jäniksiin ja oraviin, mutta linnuista (esim. variksista) se ei enää välitä. 

"Karvan pituuden tulee olla sellainen, että rungon mittasuhteet erottuvat. Keskivahva luusto.
Tärkeitä mittasuhteita: Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi."

Tämä tekstipätkä osuu aika hyvin kohdilleen. 1-vuotiaana Axulla oli melko tuuhea turkki, mutta kasvettuaan sen turkki on jäänyt lyhyemmäksi, mikä on minusta ihan hyvä juttu. Se ei ole enää pelkkä soma pörröpallo, vaan se on jo alkanut muistuttamaan aikuista koiraa. 
Yhdessä näyttelystä saadusta arvostelulapussa lukee, että Axun runko olisi neliömäinen, mutta silloin vika taisi olla seisotuksessa, sillä ainakin kun kuvista katsoo, on tuon runko omaan silmään hieman säkää pidempi. 

 "Kallo-osa: Litteä otsa, jossa on selvästi havaittava otsauurre.
Otsapenger: Vähäinen.
Huulet: Tiiviit ja mustapigmenttiset.
Silmät: Tummat ja keskikokoiset, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat. Silmäaukot ovat hieman vinot. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja tiiviit.
Korvat: Kiinnittyneet noin korvan tyven leveyden päähän toisistaan. Keskikokoiset, kolmion muotoiset, pystyt ja kärjistään hieman pyöristyneet. Korvankärjet ja otsapenkereen keskikohta muodostavat tasasivuisen kolmion.
Kaula: Keskipitkä, lihaksikas ja tasapainossa yleisvaikutelman kanssa. Tiivis kaulanahka. Liittyy sulavasti runkoon." 

Näistä kohdilleen osuvat litteä otsa, selvästi havaittava otsauurre, hieman pyöristyneet ja oikeinsijoittuneet korvat. Otsapenger on rotumääritelmän mukaan vähäinen, mutta Axulla se on aika selvä. Otsassa pystyyn sojottavat karvat hämäävät jonkin verran, mutta siitä huolimatta Axun otsapenger on normaalia selvempi. 
Riippunee ihmisestä, millaiset huulet määritellään tiiviiksi. Axulta löytyy pienet lörppähuulet, mutta liian riippuvat ne eivät mielestäni ole. Itseasiassa ne ovat aika söpöt. Sekin on toki makuasia.

Joissakin kuvissa Axun silmät näyttävät erivärisiltä mitä luonnossa. Tuossa ylläolevassa pärstäkuvassa ne ovat oikeastaan sen väriset mitä oikeastikin. Tuollaiset pähkinänruskeat.
Olen pitkään pohtinut, että sanoisinko Axun silmiä keskikokoisiksi vai pieniksi, mutta tulin siihen tulokseen, että ne ovat jotain siltä väliltä. Joissakin kuvissa ne näyttävät todella pieniltä, kun Axu pitää niitä hieman sirillään. Tuuhea kaulus pään ympärillä saa ne näyttäämään myös entistä pienemmiltä.

Kaulan lyhyydestä on joskus tullut noottia. Minusta tuo ei häiritsevän lyhyt ole, mutta voisi se hieman pidempi kyllä olla, nyt kun tarkemmin miettii. Muut määritelmät menevätkin tuosta kaula-kohdasta aika hyvin kohdilleen. Axun kaula liittyy sulavasti lapoihin, se on tasapainossa yleisvaikutelman kanssa ja kaulanahka on tiivis.

 "Rintakehä: Ulottuu kyynärpäiden tasolle ja on muodoltaan soikea. Eturinta on hyvin kehittynyt olematta esiintyöntyvä. Rintalasta ulottuu pitkälle taakse.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on hieman kohoava.
Häntä: Korkealle kiinnittynyt, pyöreä ja kiinteä, paksu, kärkeä kohti kapeneva ja tuuheakarvainen. Häntä on joko eteenpäin selän päälle tai sivulle kaartunut tai selälle kiertynyt. Ulottuu suorana kintereeseen asti."

Axun rintakehä on mielestäni melko hyvin kehittynyt. Vatsalinja on nyt iän myötä muuttunut selvemmäksi, kun turkista on tullut lyhyempi. Häntä on myös hyvä, tosin se näyttää alaskiinnittyneeltä noiden alaspäin sojottavien hapsujen takia, mutta jos ne nostaa ylös, näyttää se ainakin omaan silmään riittävän ylös kiinnittyneeltä.

"Takaraajat, yleisvaikutelma: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna kohtuullisesti kulmautuneet. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät.
Polvet: Vakaat, eivät liian niukasti kulmautuneet."

Tämä on se, mistä Axu on saanut eniten noottia. Niukat takakulmaukset ja ahtaat takaliikkeet. Junnuikäisenä Axun takaliikket olivat ahtaimmillaan. Aloitettiin silloin pyöräily, jotta takajalat levenisivät, ja nykyään Axun takaliikkeet näyttävät paljon paremmilta.

"Karva: Koko runko on tiheän pohjavillan ja keskipitkän, ei täysin rungonmyötäisen ja karhean karvan peittämä. Kuono-osa, pään etuosa, korvat ja raajojen etupuoli on lyhytkarvaiset. Häntä, eturaajojen takaosa (hapsut) ja takaraajojen takaosa (housut) ovat pitkäkarvaiset. Kaulassa karva on hieman pitempää kuin rungossa muodostamatta harjaa."

Axun turkki on oikeastaan juuri sellainen, millaiseksi sitä on rotumääritelmässä kuvattu. Turkki on ehdottamasti Axun parhaita puolia (jos siis ulkonäköä katsotaan). Se on tuuhea, kiiltävä ja kauniin värinen. Axun väri on muuttunut huimasti sen kasvaessa.
 
"Säkäkorkeus: Urokset 52-60 cm, ihanne 56 cm
Paino: Urokset 23-32 kg"

Kotimittauksella Axun säkä on 55-56 cm, eli aika lähellä ihannetta. Axu punnittiin viime viikolla eläinlääkärillä ja painoa oli silloin hieman päälle 23 kg.

Oho, postauksesta tulikin pidempi mitä piti..*pyörittelee peukaloitaan*
Tämän postauksen perusteella minusta voi saada todella kriittisen ja ulkonäkökeskeisen kuvan, mutta todellisuudessa minulle ei ole väliä, kuinka hyvin Axu vastaa rotumääritelmää, sillä olen joka tapauksessa saanut juuri sellaisen koiran, mitä olen aina toivonutkin.

Kaksi kynttilää kakussa

Tänään on se kauan odotettu päivä: Axun kaksivuotissynttärit. Huh, aika menee yllättävän nopeasti. Muistan täysin selvästi sen kesän, kun Axu tuli meille. Pienestä, kömpelöliikkeisestä karhunpoikasta muistuttavasta pennusta on kasvanut iso, näyttävä koira.

Näiden kahden vuoden aikana en ole katunut kertaakaan sitä, että Axu tuli meille, enkä usko, että tulen katumaan sitä jatkossakaan. Mahtavaa on se, että Axun luonne ei ole muuttunut iän mukana yhtään. Joitakin aikuistumisen merkkejä siinä on toki nähtävillä, mutta pohjimmiltaan se on edelleen hömelö, iloinen itsensä.

Aamulla tehtiin Axulle kakku, jonka kerrokset oli tehty jauhelihasta ja sisukset kananmunasta sekä possunlihasta. Reunoilla oli myöskin possunlihaa ja kynttilöinä salamitangot. Kuvien sijasta tallensin kakun syönnin tällä kertaa videolle:

 

Toimii hyvin terveys ja järki leikkaa

Keskiviikkona suunnattiin Kivuttoman joukkotarkastuksiin. Axulta kokeiltiin polvet, kuvattiin lonkat sekä kyynärät ja otettiin pari putkea verta kilpirauhastutkimuksia varten. Myöhemmin olisi vielä tarkoitus käydä silmätarkastuksissa Aholla, sillä tämä on ilmeisesti Joensuun ainut eläinlääkäri, joka tutkii koirien silmiä.

Eläinlääkäri tunnusteli polvet ja tulokseksi saatiin 0/0, eli polvet ovat täysin normaalit ja terveet! Kyynäristä ja lonkista lääkäri ei uskaltanut sanoa muuta kuin sen, että ihan täydelliset ne eivät ole, mutta terveiltä kuitenkin näyttivät. Itsekkään en sanoa tarkempaa arviota kummistakaan, odotellaan että saadaan tarkat tulokset Kennelliitolta. Toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä. Kilpirauhasistakin saadaan tieto vasta myöhemmin.

Huomenna juhlitaan Axun kaksivuotissynttäreitä ja julkaistaan posetuskuvat! Omistaja pahoittelee blogin hiljaisuutta, mutta kunhan pääsykoe- ynnä muut koulukiireet hellittävät, alkaa blogi taas aktiivistua.

Pärnävaaran lenkkeilijät

Eilen käytiin lenkkeilemässä Pärnävaaralla. Seurana meillä oli Netta-sheltti ja tämän omistaja. Sää oli ihan hyvä, eikä räntää satanut, vaikka niin oltiin luvattu. Rapaista kuitenkin oli, ja kotiintuomisina meillä olikin kaksi onnellisen rapaista koiraa.

Tuota yllä olevaa kuvaa on hauska katsella, sillä juuri eilen katsoin kaverin kuvia ja näin siellä Netan ja Axun yhteiskuvia, jotka on otettu vuoden 2012 kesällä eli silloin, kun Axu oli pentu. Silloin Netta oli vielä Axua korkeampi. Axu kyllä kasvoi siitä nopeasti ohi, ja muistaakseeni jo seuraavalla kerralla kun nähtiin Netta noiden kuvien jälkeen, oli Axu jo sen korkuinen. Tässä vielä linkit niihin kuviin, joista olen koko ajan puhunut: (kuva1) ja (kuva2). Kyllä, se oli vielä joskus noinkin pieni!

Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja katselin alustavasti näyttelyitä tälle vuodelle. Tällä hetkellä niitä löytyy listasta kuusi kappaletta, mutta muutoksia varmasti tulee, joten en uskalla vielä paljastaa niitä.

Näyttely minne haluaisin ehdottomasti mennä on Joutsan ryhmänäyttely 13.7, vaikka sitä en olekaan laskenut mukaan tuohon kuuden näyttelyn listaan. Siellä eukkujen tuomarina olisi Pekka Teini, ellei tuomarimuutosta tule. Kyseinen tuomari tuomaroi eukkuja myös muutama vuosi takaperin Joensuun KV näyttelyssä, ja hänestä jäi minulle hyvä kuva. Iloinen tuomari, joka piti myös kehän ulkopuolella olijat ajan tasalla ja kertoi heillekkin mikä koirassa oli huonoa ja mikä hyvää.

Ennen sitä haluan kuitenkin vielä varmistua siitä, ettei Axu enää aristele miestuomareita. Tätä ongelmaa ei ole esim. koirapuistossa, sillä siellä Axu antaa miespuolisten rapsutella itseään, tosin pienellä varauksella verrattuna naisiin. Naisten luokse Axu nimittäin saattaa mennä rapsuteltavaksi ilman sen kummempaa tutustumista, mutta miehiin se haluaa tutustua ensin itse (haistella varovaisesti). Tärkeää olisi nyt päästä mätsärikehiin miestuomareille, koska kehässä olo on kuitenkin eri juttu kuin koirapuisto. Harmi vaan, että niitä on mätsäreissä niin harvoin. Pitää vielä koittaa katsella näyttelykoulutuksia, jos vaikka löytyisikin sellainen, jossa olisi vetäjänä mies. Se olisi itseasiassa vielä parempi, sillä sitten päästäisiin harjoittelemaan vielä useammin.

Kevään tuulet puhaltaa

Nyt voi kai puhua jo keväästä, kun lunta on enää pienet kinokset jäljellä ja lämpömittari on plussan puolella. Axu makoilee päivät takapihalla vahtimassa naapureita ja oravia. Kevään tulon huomaa myös siitä, että Axu on alkanut tiputtamaan karvaa. Aina karvanlähdön aikaan sitä tajuaa, että miten paljon tuossa eläimessä riittääkään karvaa!

Tänään on Armaksen nimipäivä. Armas on Axun virallinen nimi. Onnea siis nimpparisankarille! Ja siitä tulikin mieleen, että Axu täyttää ensi kuussa kaksi vuotta. Ajatella, vastahan se tuli meille.

Viime sunnuntaina päästiin korkkaamaan mätsärikausi. Lähdettiin jo yhdeksän aikaan ajamaan Rengas-Experttien pihalle, missä meitä odotti Pohjois-Karjalan Rottweilerit-yhdistyksen järjestämä mätsäri. Axu oli ihan innoissaan tuosta koiramäärästä ja aluksi se piippasi aikalailla, mutta rauhoittui ajan kuluessa. Kehässä se oli kuin enkeli, vaikka mätsäritauon takia kerkesin pelätä, että se olisi unohtanut tyystin miten kehässä käyttäydytään. Axu kuitenkin yllätti positiivisesti, se seisoi ryhdikkäästi ja liikkui iloisesti. Saatiin punainen nauha.

Nuorten kehä eteni melko hitaasti. Ennen nauhakehiä Axu alkoi vaikuttaa jo melko väsyneeltä, mutta se jaksoi silti keskittyä hienosti nauhakehässäkin. Tiputtiin viimeisinä eli viidensinä pois. Palkintosijoille ei siis ylletty, mutta se ei ole tärkeintä. Parasta oli nähdä Axu esiintymässä niin iloisena. Se suorastaan puhkui intoa. Mätsäritauko taisi tehdä tehtävänsä!

Minä koirankouluttajana

Kouluttajana olen vielä melko kokematon, sillä Axu on ensimmäinen oma koirani. Olen kuitenkin oppinut siltä paljon, ja tulen mieluusti oppimaan vielä paljon lisää. Vahvuuksiani kouluttajana on ehkä se, että olen positiivinen enkä hermostu turhasta. Heikkouksia se, että välillä olen ehkä liiankin pehmeä/lempeä.

Kuten äsken tulikin mainittua, kouluttajana olen melko pehmeä. En käytä pakotteita, vaan esim. temppuja opettaessani odotan (tarvittaessa pienellä avustuksella), että koira keksii itse mitä pitää tehdä. Esimerkkinä vaikka se, että kun opetin Axun istumaan, vein namin sen yläpuolelle ja odotin, että se keksisi itse istua.

En hermostu, jos koira ei osaa tai ymmärrä, vaan lähden etsimään uutta tapaa opettaa kys. asia. En ymmärrä koiranomistajia, jotka hermostuvat, jos koira tekee jotain väärin, sillä itse olen aina ajatellut lähes automaattisesti, että jos koira epäonnistuu jossakin, olen itse opastanut sitä huonosti. Harvemmin koirat kuitenkaan tekevät mitään tahallaan väärin.

Temppuja opettaessa käytän yleensä naksutinta. Olen huomannut, että Axu oppii temput nopeammin naksuttimen kanssa. Astetta hankalemmat temput opetan yleensä pätkissä, kuten esim. jakkaran ympäri pyörimisen (siten takajalat ovat maassa ja etujalat jakkaran päällä) opetin niin, että palkkasin ensin siitä, kun koira liikutti edes sentin verran takapuoltaan. Sen jälkeen aloin palkkaamaan pidemmistä pätkistä. Lopulta palkkasin vasta yhdestä kokonaisesta kierroksesta ja otin mukaan käskysanan.

Vaikka Axu onkin välillä jääräpäinen, on se luonteeltaan myös melko pehmyt. Oikea mammanpoika. Sitä täytyy harvemmin torua mistään, tai jos joutuu, uskoo se ensimmäistä kiellosta. Haastavinta siinä on ollut ehkä sen rajallinen keskittymiskyky. Axu on äärettömän nopea oppimaan, mutta se ei jaksa keskittyä pitkiä aikoja kerrallaan. Sen kanssa on parempi pitää monta lyhyttä treenituokiota kuin yksi pitkä. Mätsäreissä tmv. tilanteissa, missä on paljon hälinää, Axu ei välttämättä pysty keskittymään yhtä hyvin kuin kotona. Tällöin se saattaa myös heittäytyä nirsoksi.

Axu on opettanut minulle mm. sen, että koirankoulutuksessa tarvitsee huumorintajua. Epäonnistumisille pitää osata nauraa, sillä niitä sattuu kokeneillekkin koirankouluttajille. Tärkeintä koirankoulutuksessa on se, että se on hauskaa sekä koiralle että omistajalle. Oikeanlainen koulutus vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta, ja se tuo samalla lisää turvaa. Omistaja voi luottaa koiraan ja koira omistajaansa.

Mielestäni koiranomistajat arvostelevat välillä toistensa koirankoulutustaitoja (ja ennen kaikkea -tapoja) turhan tiukasti. Eri koirille ja ihmisille sopivat erilaiset koulutustavat. Ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa kouluttaa tai opettaa tiettyjä asioita. Ainut asia mitä pidän vääränä väkivaltaisuus ja koiran pakottaminen. Sähkö- ja piikkipannat ovat mielestäni myös täysin turhia.

Axun herkkulihapullat (ohje)