28. maaliskuuta 2014

Kevään tuulet puhaltaa

Nyt voi kai puhua jo keväästä, kun lunta on enää pienet kinokset jäljellä ja lämpömittari on plussan puolella. Axu makoilee päivät takapihalla vahtimassa naapureita ja oravia. Kevään tulon huomaa myös siitä, että Axu on alkanut tiputtamaan karvaa. Aina karvanlähdön aikaan sitä tajuaa, että miten paljon tuossa eläimessä riittääkään karvaa!

Tänään on Armaksen nimipäivä. Armas on Axun virallinen nimi. Onnea siis nimpparisankarille! Ja siitä tulikin mieleen, että Axu täyttää ensi kuussa kaksi vuotta. Ajatella, vastahan se tuli meille.

Viime sunnuntaina päästiin korkkaamaan mätsärikausi. Lähdettiin jo yhdeksän aikaan ajamaan Rengas-Experttien pihalle, missä meitä odotti Pohjois-Karjalan Rottweilerit-yhdistyksen järjestämä mätsäri. Axu oli ihan innoissaan tuosta koiramäärästä ja aluksi se piippasi aikalailla, mutta rauhoittui ajan kuluessa. Kehässä se oli kuin enkeli, vaikka mätsäritauon takia kerkesin pelätä, että se olisi unohtanut tyystin miten kehässä käyttäydytään. Axu kuitenkin yllätti positiivisesti, se seisoi ryhdikkäästi ja liikkui iloisesti. Saatiin punainen nauha.

Nuorten kehä eteni melko hitaasti. Ennen nauhakehiä Axu alkoi vaikuttaa jo melko väsyneeltä, mutta se jaksoi silti keskittyä hienosti nauhakehässäkin. Tiputtiin viimeisinä eli viidensinä pois. Palkintosijoille ei siis ylletty, mutta se ei ole tärkeintä. Parasta oli nähdä Axu esiintymässä niin iloisena. Se suorastaan puhkui intoa. Mätsäritauko taisi tehdä tehtävänsä!

11. maaliskuuta 2014

Minä koirankouluttajana

Kouluttajana olen vielä melko kokematon, sillä Axu on ensimmäinen oma koirani. Olen kuitenkin oppinut siltä paljon, ja tulen mieluusti oppimaan vielä paljon lisää. Vahvuuksiani kouluttajana on ehkä se, että olen positiivinen enkä hermostu turhasta. Heikkouksia se, että välillä olen ehkä liiankin pehmeä/lempeä.

Kuten äsken tulikin mainittua, kouluttajana olen melko pehmeä. En käytä pakotteita, vaan esim. temppuja opettaessani odotan (tarvittaessa pienellä avustuksella), että koira keksii itse mitä pitää tehdä. Esimerkkinä vaikka se, että kun opetin Axun istumaan, vein namin sen yläpuolelle ja odotin, että se keksisi itse istua.

En hermostu, jos koira ei osaa tai ymmärrä, vaan lähden etsimään uutta tapaa opettaa kys. asia. En ymmärrä koiranomistajia, jotka hermostuvat, jos koira tekee jotain väärin, sillä itse olen aina ajatellut lähes automaattisesti, että jos koira epäonnistuu jossakin, olen itse opastanut sitä huonosti. Harvemmin koirat kuitenkaan tekevät mitään tahallaan väärin.
























Temppuja opettaessa käytän yleensä naksutinta. Olen huomannut, että Axu oppii temput nopeammin naksuttimen kanssa. Astetta hankalemmat temput opetan yleensä pätkissä, kuten esim. jakkaran ympäri pyörimisen (siten takajalat ovat maassa ja etujalat jakkaran päällä) opetin niin, että palkkasin ensin siitä, kun koira liikutti edes sentin verran takapuoltaan. Sen jälkeen aloin palkkaamaan pidemmistä pätkistä. Lopulta palkkasin vasta yhdestä kokonaisesta kierroksesta ja otin mukaan käskysanan.

Vaikka Axu onkin välillä jääräpäinen, on se luonteeltaan myös melko pehmyt. Oikea mammanpoika. Sitä täytyy harvemmin torua mistään, tai jos joutuu, uskoo se ensimmäistä kiellosta. Haastavinta siinä on ollut ehkä sen rajallinen keskittymiskyky. Axu on äärettömän nopea oppimaan, mutta se ei jaksa keskittyä pitkiä aikoja kerrallaan. Sen kanssa on parempi pitää monta lyhyttä treenituokiota kuin yksi pitkä. Mätsäreissä tmv. tilanteissa, missä on paljon hälinää, Axu ei välttämättä pysty keskittymään yhtä hyvin kuin kotona. Tällöin se saattaa myös heittäytyä nirsoksi.

Axu on opettanut minulle mm. sen, että koirankoulutuksessa tarvitsee huumorintajua. Epäonnistumisille pitää osata nauraa, sillä niitä sattuu kokeneillekkin koirankouluttajille. Tärkeintä koirankoulutuksessa on se, että se on hauskaa sekä koiralle että omistajalle. Oikeanlainen koulutus vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta, ja se tuo samalla lisää turvaa. Omistaja voi luottaa koiraan ja koira omistajaansa.

Mielestäni koiranomistajat arvostelevat välillä toistensa koirankoulutustaitoja (ja ennen kaikkea -tapoja) turhan tiukasti. Eri koirille ja ihmisille sopivat erilaiset koulutustavat. Ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa kouluttaa tai opettaa tiettyjä asioita. Ainut asia mitä pidän vääränä väkivaltaisuus ja koiran pakottaminen. Sähkö- ja piikkipannat ovat mielestäni myös täysin turhia.



4. maaliskuuta 2014

Axun herkkulihapullat (ohje)