Verivihollisia

... Mistä näitä jäniksiä oikein tulee?

Heti aamulla, kun Axua oltiin viemässä ulos, oli etupihalla jänis (kuvat on napattu kyseiseltä hetkeltä). Eteisessä odottaminen oli Axulle tuskaa, eikä se voinut käsittää, miksei sitä päästetä ajamaan jänistä pois.

Päivälenkillä Axu singahti jäniksen perään heti, kun päästin sen irti, mutta teki U-käännöksen, kun karjaisin. Ihme että se kuuli sen, sillä yleensä se kuuroutuu totaalisesti sillä hetkellä, kun jänis on näköpiirissä, eikä auta vaikka karjuisi äänensä käheäksi. Korjataan vielä, että en tietenkään olisi päästänyt Axua irti, jos olisin tajunnut jäniksen.

Lenkin päätteeksi törmättiin vielä yhteen jänikseen, joka oli jälleen kerran talomme edessä. Sitä Axu ei tosin tajunnut.

Eurasierin rotumääritelmässä puhutaan riistavietistä, mutta taidan kallistua enemmän saalisviettiin, ainakin Axun kohdalla. Aina kun Axu näkee jäniksen, alkaa se vinkumaan ja höseltämään levottomana. Sillä on suunnaton tarve saada ajaa ne pois. Jos se sattuu olemaan irti, ei ole epäilystäkään, etteikö se lähtisi jäniksen perään.

Axu tulee takaisin heti, kun on saanut ajettua jäniksen pois näköpiiristä. Kaiken järjen mukaan se johtuisi saalisvietistä, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, riittää saalisviettiselle koiralle se, että tämä saa ajettua ärsykkeen (eli tässä tapauksessa jäniksen) pois näköpiiristä. Riistaviettinen koira taas saattaa olla pidempään poissa pelkkien hajujälkienkin takia, mutta sitähän Axu ei tee. Eikä se tunnu muutenkaan olevan kiinnostunut jäniksistä riistamielessä.

Olen ajatellut, ettei Axu tekisi jänikselle mitään, vaikka se joskus saisikin sen kiinni. Sama pätee oraviin. Axu kuitenkin yllätti yhtenä päivänä, kun se voitonriemuisena juoksenteli takapihalla oravanraato suussa.... Okei, se raato tuskin oli Axun tekosia. Päivää myöhemmin rannalta nimittäin löytyi toinen oravanraato, eikä Axu voinut olla siihen osallinen, joten epäilen, ettei se aikaisempikaan raato ollut Axun käsialaa. Se oli kai vain löytänyt sen jostakin ja ottanut sen lelukseen (joka kyllä heitettiin saman tien roskiin).

Näyttelyfiilistelyä ja rotutoverin treffaamista

Viime sunnuntaina tuli käytyä kotinäyttelyssä, eli Joensuun KV näyttelyssä, Suvi-Kareliassa. Axua ei sinne oltu ilmoitettu, sillä molempina päivinä (lauantaina ja sunnuntaina) oli miestuomari, enkä ole vielä varma, onko Axu päässyt epävarmuudestaan yli. Tällä kertaa menin siis ihan vain turistiksi katselemaan koiria, räpsimään kuvia ja kannustamaan Netta-shelttiä sekä tämän omistajaa.

Suurin osa ajasta meni shelttikehän laidalla istuskellessa, mutta aikaa riitti myös amerikanakita- ja eurasierkehien seuraamiseen. Välimatkoilla tuli myös räpsittyä kuvia muista, satunnaisista roduista. Lisää kuvia löydät tästä linkistä.

Tulipa myös ilmoitettua Axu tämän kesän ensimmäiseen näyttelyyn. Kyseessä on Lahden ryhmis 8.6, jossa eukuilla on tuomarina Kirsi Honkanen. Axu menee ensimmäistä kertaa avoimeen! Toivon, ettei silloin olisi kovin kuuma. Viime kesänä Miljoonakoirassa oli melkoinen helle, ja minun kävi Axua vähän sääliksi. Tuollaisina hetkinä lyhyestä turkista olisi koiralle todella hyötyä.

Kaiken kaikkiaan näyttelyitä näyttäisi tälle kesälle tulevan kolme, eli kaksi tuon Lahden ryhmänäyttelyn lisäksi. Ollaan kaavailtu, että heinäkuussa mentäisiin Juvan näyttelyyn ja elokuussa Kuopioon. Viimeksi oltiin näyttelykehässä marraskuussa, Jyväskylän näyttelyssä. Katsotaan, millainen arvostelu tällä kertaa saadaan. Axu on kyllä muuttunut lyhyen ajan sisällä paljon. Se on aikuistunut, etenkin päästä. Ja onhan se tietysti nyt ohuemmassa turkissakin.

Eilisaamuna mentiin koirapuistoon tapaamaan eukkupentua (eikä muuten yhtään lievittänyt pentukuumetta, päinvastoin!) Mukana oli myös islanninlammaskoira ja samojedi. Axu telmi innoissaan muiden kanssa, mutta väsyi melko nopeasti kuumuuden takia. Mentiin kotiin rannan kautta, jotta Axu sai käydä kahlaamassa ja uimassa. Kotona heitin sen päälle viilennysmanttelin ja loppupäivän se sitten nukkuikin. Axu heräsi vasta illalla, jolloin se pääsi vielä lyhyelle lenkille. Huomaa kyllä, miten kuumuus veroittaa tuota koiraa.

^ Koirapuiston ohi sattui juoksemaan jänis, tässä tulos. Pientä riista/saalisviettiä havaittavissa?

Ja oli taas toukokuu, lehdessä jo puu

"Tulkoon tuulta toisinaan
ja peilityyni vuorollaan
tulkoon kaamos, tulkoon jää
ja jälleen toukokuu
Helteiset yöt, tanssit ja työt
sen mitä sydän voi kestää
ja mieli voi ymmärtää
sen tuokoon elämä tullessaan
sopivasti pilviä ja päivänpaistetta"

 

"Kevät yö 

Taivas hiljaa heräilee 

Värejään aamun pukuun maalailee 

Ei sanottavaa jää" 

"Sinä päivänä aukaisin verhot
Että aurinko osaisi sisään
Koska hämärästä vasta vapautunut
Tarvii valoa lisää ja lisää"

"Ja silloin ei,
ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata
lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta"

Sanat:

Suvi Teräsniska - Pilviä ja päivänpaistetta 
Anna Eriksson - Kevät yö 
Johanna Kurkela - Toisen kerroksen kevät 
Pariisin Kevät - Imatrankoski 

Terve kuin pukki!

Luustokuvien tulokset ilmestyivät pari päivää sitten KoiraNettiin. Olin järjettömän iloinen, kun huomasin mitä siellä luki: Lonkat B/A! Olin jo kerennyt valmistautua siihen että lonkat olisivat B/B tai C/C, mutta sainkin yllättyä positiivisesti! Hieman olin kyllä yllättynyt, että lonkat olivat eri paria, mutta eipä tuo haittaa, kun molemmat ovat kuitenkin terveet.

Kyynärät olivat 0/0. Niistä en osannut odottaa yhtään mitään, mutta mahtavaa että ne tulivat nollina takaisin!

Tänään saatiin sitten kirje eläinlääkäriltä. Epäilin, että siinä olisivat kilpirauhastestien tulokset, ja arvaukseni osui oikeaan. Avasin kirjekuoren ja tutkin sitä jännittyneenä, kunnes katseeni nauliutui kohtaan, jossa luki: "Kaikki arvot ovat normaaleissa viiterajoissa."
Ponkaisin välittömästi ylös ja kuulutin tuloksia ympäri taloa. Axu nousi päiväuniltaan ja katseli minua pää kallellaan. 'Miten yksi kirjekuori voi saada sen noin sekaisin?'





















Vielä on yksi pieni mutta: silmätarkastukset. Ne hoidetaan kesän aikana, luultavasti kesäkuussa. Suurin riski silmäsairauksista olisi varmaan distichiasis. Googlailin siitä vähän lisätietoa, sillä paljoa en tuosta tiedä. Distichiasis:ta sairastavalla koiralla osa silmäripsistä on väärin sijoittunut ja osuu siksi silmän pintaan. Oireita voivat olla mm. lisääntynyt silmävuoto ja silmäluomien räpyttely sekä silmien punoittaminen. Mitään noista oireista en ole Axulla havainnut, joten huoli on ainakin hetkeksi hellittänyt. Kummaltakaan Axun vanhemmalta ei ole todettu silmäsairauksia, mutta aina pitää pelätä pahinta (ja toivoa tietysti parasta).

Kaikki on kuitenkin tähän asti kunnossa. Olisi mahtavaa, jos Axun silmät tutkittaisiin vielä terveeksi. Suurin huoli minulla oli kuitenkin kilpirauhasista, onneksi ne ovat kunnossa. Nyt voin huokaista helpotuksesta.