29. toukokuuta 2014

Verivihollisia





















... Mistä näitä jäniksiä oikein tulee?

Heti aamulla, kun Axua oltiin viemässä ulos, oli etupihalla jänis (kuvat on napattu kyseiseltä hetkeltä). Eteisessä odottaminen oli Axulle tuskaa, eikä se voinut käsittää, miksei sitä päästetä ajamaan jänistä pois.

Päivälenkillä Axu singahti jäniksen perään heti, kun päästin sen irti, mutta teki U-käännöksen, kun karjaisin. Ihme että se kuuli sen, sillä yleensä se kuuroutuu totaalisesti sillä hetkellä, kun jänis on näköpiirissä, eikä auta vaikka karjuisi äänensä käheäksi. Korjataan vielä, että en tietenkään olisi päästänyt Axua irti, jos olisin tajunnut jäniksen.

Lenkin päätteeksi törmättiin vielä yhteen jänikseen, joka oli jälleen kerran talomme edessä. Sitä Axu ei tosin tajunnut.






















Eurasierin rotumääritelmässä puhutaan riistavietistä, mutta taidan kallistua enemmän saalisviettiin, ainakin Axun kohdalla. Aina kun Axu näkee jäniksen, alkaa se vinkumaan ja höseltämään levottomana. Sillä on suunnaton tarve saada ajaa ne pois. Jos se sattuu olemaan irti, ei ole epäilystäkään, etteikö se lähtisi jäniksen perään.

Axu tulee takaisin heti, kun on saanut ajettua jäniksen pois näköpiiristä. Kaiken järjen mukaan se johtuisi saalisvietistä, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, riittää saalisviettiselle koiralle se, että tämä saa ajettua ärsykkeen (eli tässä tapauksessa jäniksen) pois näköpiiristä. Riistaviettinen koira taas saattaa olla pidempään poissa pelkkien hajujälkienkin takia, mutta sitähän Axu ei tee. Eikä se tunnu muutenkaan olevan kiinnostunut jäniksistä riistamielessä.






















Olen ajatellut, ettei Axu tekisi jänikselle mitään, vaikka se joskus saisikin sen kiinni. Sama pätee oraviin. Axu kuitenkin yllätti yhtenä päivänä, kun se voitonriemuisena juoksenteli takapihalla oravanraato suussa.... Okei, se raato tuskin oli Axun tekosia. Päivää myöhemmin rannalta nimittäin löytyi toinen oravanraato, eikä Axu voinut olla siihen osallinen, joten epäilen, ettei se aikaisempikaan raato ollut Axun käsialaa. Se oli kai vain löytänyt sen jostakin ja ottanut sen lelukseen (joka kyllä heitettiin saman tien roskiin).

4 kommenttia:

  1. tuo kyllä taitaa olla rusakko :D

    VastaaPoista
  2. Piu. Blogipostauksesi herätti vanhat traumat. Tunnistan pupun. Viimekesänä meillä oli piinallinen viikko Noljakassa, kun samainen kaniotus vainosi meitä yötä päivää. Ikkunoista sisään tuijotteli, lenkeillä lähimetsiköstä ruohoa mussuttaen kyttäili, koiralasta kilpajuoksuun yllytti. Autoonkin törmätä yritti. Kannattaa varoa. Ei oo kaikki porkkanat kätkössä sillä pupulla.

    Tässä linkki viimekesänä parvekkeen kaiteen raosta napattuun pupukuvaan. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Pelotti niin pirusti.
    http://i.imgur.com/3Fk9FBX.jpg
    Yhdennäköisyys on ilmeinen. Kaksi korvaa ja karvaa on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo pupu on selvästi ottanut uudeksi kohteekseen Aavarannan, mutta onneksi Axu pitää huolen, että puput ei kauaa sen nenän edessä hypi :D

      Poista