Uidaan kauas sinne, miss aallot vaikenevat

Eilen suunnattiin koirien kanssa lähirannalle uimaan. Aluksi ajattelin, etten päästäisi Axua vielä uimaan, mutta sen "haava" näytti jo sen verran hyvältä, että uskalsin ottaa senkin mukaan. Meidän vakkari koirien uimapaikka oli varattu, joten jouduttiin turvautumaan pieneen niemekkeeseen, jossa olen joskus nähnyt muidenkin uittavan koiria. Siellä ei yleensä ui muita, vaikka vieressä onkin uimaranta.

Uin myös itse, ja ajattelin, että Axu voisi uida perässä. Se kyllä seurasi minua veteen, mutta pysähtyi, kun alkoi olla niin "syvää", että sen olisi pitänyt alkaa uida. Siinä se kävi useamman kerran kahlailemassa, mutta muuten se odotteli Netan kanssa rannalla. Se ei varmaan uisi edes silloin, vaikka näyttäisi, että olisin hukkumaisillani. Tänä kesänä se ei ole uinut ollenkaan, kahlaillut vain. Viime kesänä se ui kyllä useampaankin otteeseen lelun perässä, ja kerran kun kävimme Kuoringalla uimassa, se ui minun perässäni niin pitkän matkan, että jouduin kantamaan sen pois vedestä. Silloin se oli vasta 4-5-kuinen.

Kun palasimme uimasta, menimme koirien kanssa takapihalle, ja Netta jopa innostui leikkimään Axun kanssa. Ainakin ne kisasivat vinkulelusta, kun heittelin sitä niille. Kuvia eiliseltä ei ole paljoa, mutta sain otettua jonkinlaisen yhteiskuvan:

Huhhuh hellettä!

Lämpömittari näytti eilen +30°C, ellei enemmänkin. Liikaa minulle, ja etenkin Axulle. Kauluri ollaan saatu pois käytöstä, mutta uimaan Axu ei silti vielä pääse.
Viilennystä kokeillaan kaikin keinoin: jääpalat, vesi, märkä pyyhe, kasteleminen vedellä, tuuletin, jne.. Lenkkejä ei päästä tekemään kun vaan aamulla ja illalla, koska silloin on "viileimmät" ajat päivästä.

Eilen saatiin myös tietää lisää meidän seuraavasta koiratanssiesityksestä. Aluksihan meidän piti pitää pelkkä temppunäytös, mutta nyt tuli ilmi, että meiltä haluttaisiin kys. tapahtumaan myös koiratanssi, sillä varauksella että jos on liian kuuma, niin ei pidetä molempia, tai ei välttämättä kumpaakaan. +20°C on ehdoton maximi.

Elo-Kareliaan (Joensuun kv näyttely) Axu olisi vielä tarkoitus ilmoittaa molemmille päiville. Viime vuonna Joensuussa oli vain 2 eukkua, joista molemmat olivat narttuja. Tuomarina oli silloin Pekka Teini. Kys. tuomarille haluaisin viedä Axun, toivottavasti se sattuisi joskus meillekkin.

Tänä vuonna meille sattui tuomariksi lauantaille Zsuzsanna Vaczi-Balogh (Unkarista), ja sunnuntaille Jussi Liimatainen. Lauantain tuomarista ei oikein löydy tietoa mistään, joten en oikein ole saanut selville, että minkä tyylisistä koirista tämä tykkää. Liimatainen taasen tuntuu pitävän hyvin liikkuvista koirista, ja on kuulemma tarkka koiran ilmeen suhteen. Jännittää sinänsä, sillä Soile Bister (Kuopion näyttelyssä) tykkäsi Axun ilmeestä, kun taas Irina Poletaeva:n mielestä ilme olisi voinut olla hieman parempi (Miljoonakoirassa/Tuurissa).

Elo-Karelian jälkeen pidetään taukoa näyttelyistä, ja kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan. Koiratanssia sen sijaan jatketaan niin kauan, kunhan esityksiä ja intoa riittää. Jossain vaiheessa pitää varmaan tehdä myös toinen koiratanssi, ettei Axu kyllästy tanssimaan aina tuota samaa.

Koulutus

On olemassa kahdenlaista vahvistamista ja rankaisemista, negatiivista ja positiivista. Molemmissa tavoitteena on halutun käytöksen lisääminen ja ei-toivotun käytöksen vähentäminen.
 
Positiivinen rankaisu ja positiivinen vahvistaminen

- Positiivisella rankaisulla tarkoitetaan sitä, että jotain, minkä koira kokee rankaisuna, lisätään, jotta vähennettäisiin ei-toivottua käytöstä.
Esimerkki: Jos koira halutaan opettaa kävelemään hihnassa vetämättä, ja kiskaistaan hihnasta aina kun koira vetää, käytetään positiivista rankaisua. Positiiviseen rankaisuun liittyvät pyös sitruuna- ja piikkipannat.

- Positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että lisätään jotain miellyttävää. Positiivinen vahviste on jokin, jonka vuoksi koira on valmis työskentelemään (esimerkiksi nami, lelu).
Esimerkki: Esimerkiksi naksutinkoulutuksessa käytetään positiivista vahvistamista. Jos halutaan opettaa koira istumaan naksuttimen avulla, odotetaan että koira istuu itse, ja kun koira istuu, naksautetaan ja annetaan nami.

Negatiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen

- Negatiivisella rankaisulla tarkoitetaan sitä, että jotain koiralle miellyttävää poistetaan, jolloin  ei-toivottu käytös vähenee.
Esimerkki: Koira ja omistaja ovat lähdössä lenkille. Kun omistaja ottaa hihnan esille, koira näkee sen ja riehaantuu. Hihna laitetaan pois, ja odotetaan, että koira rauhoittuu (omistaja istuu penkille eikä huomioi koiraa) Kun koira on rauhoittunut, otetaan hihna esille ja lähdetään lenkille.

- Negatiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että jotain epämiellyttävää poistetaan, jotta ei-toivottu käytös vähenisi.
Esimerkki: Koira halutaan opettaa istumaan, mutta tällä kertaa siten, että sitä painetaan (pakotetaan istumaan). Koiran tekeminen perustuu tällöin helpotuksen tunteeseen, joka seuraa ikävän asian poistamista (eli siitä, että koiraa ei pakoteta enää istumaan). Myöhemmin koira yrittää välttää kys. epämiellyttävän asian tekemällä saman käytöksen, jolla se aikaisemmin sai epämiellyttävän asian pois. Tällöin puhutaan pakko-/pakotekoulutuksesta.

HUOM! Nimet negatiivinen rankaisu & vahvistaminen sekä positiivinen rankaisu & vahvistaminen saattavat aiheuttaa sekaannusta ja hämmennystä, sillä kyse ei ole kenenkään mielipiteestä, eivätkä tapojen nimet kerro, mitkä niistä olisivat "oikeita".

Jos molemmilla tavoilla (negatiivinen ja positiivinen) saa halutun lopputuloksen, onko väliä kumpaa käyttää? 

- Kyllä on. Useimmiten koirasta näkee, kumpaa yllä olevista vahvistus- ja rankaisutavoista siihen ollaan käytetty. Koira, joka työskentelee ja antaa kaikkensa saadaksensa namin, käyttäytyy ihan eri tavalla kuin koira, joka yrittää vain välttää kiskaisun/riuhtaisun/kuristuksen pannasta.
 Positiivinen vahvistaminen ja negatiivinen rankaisu ovat "koiraystävällisimmät" vaihtoehdot, ja niihin jokaisen tulisi pyrkiä.

Mitä huonoa on negativiisessa vahvistamisessa ja positiivisessa rankaisussa? 

- Negatiivinen vahvistaminen ja positiivinen rankaisu eivät kerro koiralle, mitä sen pitää tehdä. Sen käytös on seuraus siitä, että se yrittää välttää jotakin epämiellyttävää. Nämä tavat saattavat saada koiran ahdistuneeksi ja luottamus omistajaan vähenee.

Mikä Axussa on ollut helppoa ja mikä haastavaa?

Blogissa oli käynnissä Mistä haluaisit kuulla lisää-kysely, jonka voittajaksi selvisivät nämä 2 aihetta: Millainen on meidän peruslenkki & Mikä Axussa on ollut helppoa ja mikä haastavaa? Myös muut vastausvaihtoehdot (hoito, esim. turkinhoito ja koulutus) olivat saaneet ääniä. Niistäkin tulen kirjoittamaan joskus. Aloitan kuitenkin kirjoittamalla otsikon aiheesta.

Axu on ollut melko helppo koira. Se oppi nopeasti olemaan yksin, eikä se ole tuhonnut tavaroita. Se ei ole murissut kenellekkään, välillä minusta jopa tuntuu, että se ei edes osaa olla vihainen. Perusasiat Axu oppi helposti. En oikeastaan osaa sanoa mitään tiettyä asiaa, minkä opettaminen olisi ollut Axulle haastavaa. Toki se, että Axu antaa tuomarin tarkistaa hampaat ilman ongelmia (eli ujostelua) on tuottanut töitä, ja vienyt aikaa, mutta en sanoisi, että se olisi ollut haastavinta Axussa tähän mennessä.

Yksi haastavimmista asioista Axussa on ehkä sen omapäisyys, mutta ei sillä, että se olisi huono juttu. Se on "älykäs" ja nopea oppimaan, mutta se ei tee, jos sitä ei huvita. Se ei myöskään tee juuri mitään ilman palkkaa, mutta toisalta, eiväthän kaikki ihmisetkään suostuisi tekemään töitä ilman palkkaa.

Haastavimmaksi asiaksi nimeäisin kuitenkin Axun nirsoilun. Sille on vaikeaa keksiä nameja, joiden eteen se tekisi töitä täysillä. Tähän asti parhaita nameja ovat olleet maksa + possunsaparo. Ilman niitä, (tai toista niistä) en lähtisi esim. näyttelyyn. Ollaan käyty Axun kanssa kahdessa näyttelyssä, ja niissä molemmissa minulla on ollut mukana possunsaparo, siltä varalta jos Axu ei kelpuuttaisi muita nameja. Ja voin sanoa, että se on tullut tarpeeseen.
Marketista löytyvät koirankeksit ja raksut eivät juuri innosta Axua. Myöskään nakit ja juusto, jotka kelpaavat useimmille koirille, eivät välttämättä kelpaa Axulle esim. mätsäreissä, tai muissa vastaavanlaisissa tilanteessa, joissa on paljon muita ihmisiä ja koiria, vaikka muuten ne kelpaisivat. Syytä en tiedä.

Helppoa Axussa on taasen ollut sen pehmeys, innokkuus ja halu oppia. Kunhan namit ovat mieleisiä, se opettelee mielellään kaikkea uutta.
Axu tulee myös toimeen kaikkien kanssa, olivat ne lapsia, koiria, kissoja, hevosia, lehmiä.. Mitä vain. Välillä se vain tuuppaa olemaan hieman liian innokas/tunkeileva, eikä toinen osapuoli ole välttämättä kovin innoissaan sen seurasta.

Kyselyn toisesta voittajasta, eli Millainen on meidän peruslenkki-aiheesta tulen kirjoittamaan myöhemmin, sillä ensin minun pitää koota siihen hieman kuvia ja videoita. Jos mielessäsi on joku toinen asia/aihe, josta haluaisit kuulla lisää, kommentoi kommentoitiboksiin, joka löytyy jokaisen postauksen lopusta.

Lintujuhannus

Juhannus on sujunut leppoisasti. Axu on parantunut hyvin, vaikka kauluri onkin sillä vielä osittain käytössä. Eilen grillattiin, serkut kävivät kylässä, ja illalla mentiin katsomaan kokkoa. Illan päätteeksi käytiin vielä lyhyt lenkki rannalla, Axu sai juosta sydämensä kyllyydestä ja ihmetellä sorsia.

Tänä aamuna mentiin rannalle katsomaan sorsia ja heittelemään niille leipää, mutta lokit olivatkin niitä nälkäisempiä, ja noukkivat kaikki leivän palat niiden nenän edestä. Axu oli ihmeissään, sillä se ei ole ennen nähnyt lokkeja noin läheltä. Ne lentelivät suoraan sen edessä ja sen sen korkeudella.

Toivotaan, että kauluri saataisiin pian Axulta kokonaan pois. Ensi kuussa olisi kaksi mätsäriä, mutta toiseen niistä ei päästä (koska olen silloin riparilla) ja toinen on vielä epävarma. Pärnävaaralla olisi 4.8 mätsäri, mutta tulen juuri silloin Ruotsista, joten sekin on epävarma. Olisi kuitenkin kiva käydä mätsärissä vielä ennen Joensuun näyttelyä.

Loppuun vielä pitkä jono kuvia: 
 

Axun ensimmäinen eläinlääkärireissu

.. Jos rokotuksia ei lasketa. Aluksi Axu oli tarkoitus viedä eläinlääkärille vasta tänään, mutta eilisyönä se muuttui kuitenkin niin levottomaksi, että äiti ja isä veivät sen päivystävälle. Axulla oli alavatsassa jokin, mutta emme tarkalleen tienneet mikä. Se oli niin kipeä, ettei se antanut kunnolla katsoa sitä. Epäilimme aluksi mätäpaisetta tms, mutta eläinlääkärin mukaan sen kivespussi oli tulehtunut, (joka oli kuulemma ollut ihan vereslihalla asti).

Eläinlääkäristä palattiin lääkekuurin ja kaulurin kera. Axu ei pidä kaulurista yhtään, se vinkuu vähän väliä eikä tahdo kävellä kunnolla. Toivottavasti päästäisiin taas pian lenkkeilemään lähirannalle ja ehkä uimaankin. Onneksi antibioottien pitäisi vaikuttaa melko pian, eläinlääkäri sanoi, että parin päivän päästä se voi jo paremmin.

Uimista Netta-sheltin kanssa

 

"Kopille!"

Uusia temppuja ei olla opeteltu pitkään aikaan, sillä en ole keksinyt juuri mitään, mitä voisin opettaa Axulle. Lainasin kirjastosta koirien temppukirjan, mutta siitäkin Axu osasi suunnilleen kaikki temput. Noutaminen ja kieriminen olisivat tosin temput, jotka haluaisin opettaa Axulle, mutta ne tuntuvat liian haastavilta, ainakin toistaiseksi. Kierimisen suhteen Axu on niin vastentahtoinen, että ollaan unohdettu koko juttu. En nimittäin halua opettaa sitä sille väkisin.
Noutamisen opettaminen taasen tuntuu niin vaikealta, että ollaan luovutettu sen suhteen. Ehkä opitaan se vielä joskus. Tavallaan Axu osaakin sen, sillä talvella heittelin sille usein palloa ja huusin "tuo pallo" jolloin se toi pallon takaisin, jotta voisin heittää sen taas uudelleen.

Eräänä iltana Axussa oli kuitenkin niin paljon virtaa, että päätin opettaa sille jotain hieman "haastavampaa". Hetken pähkäiltyäni keksin, että voisin opettaa sen kiipeämään kopille käskystä. (Axulle on siis tehty takapihalle koppi, jonka päälle se pääsee vahtimaan portaita pitkin). Kopin ja portaiden ideaa Axu ei ollut vielä kunnolla älynnyt, joten temppu tuli tarpeeseen. Tarvittiin vain muutama toisto, kun Axu älysi jo idean. Se ei siis ollutkaan niin haastavaa kuin toivoin, mutta riitti väsyttämään tuon.

Koitin myös koota listaa tempuista, jotka Axu osaa. Tässä ne, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen. Suurin osa tempuista on opeteltu pentu- ja koiratanssikurssien aikana:

Istu, maahan, seuraa, paikka, läpsy (molemmat tassut), tassu (molemmat tassut), läpsy jalkaan (koskettaa tassulla jalkaa), pyöri, välistä (jalkojen välistä pujottelu), PAM (kellahtaa kyljelleen), kurre (nousee orava-asentoon), peruperu (peruuttaminen), jalkojen välissä seuraaminen eteen- ja taaksepäin (ei käskyä, vaan käsimerkki), ylös (nousee seisomaan maasta tai istualtaan), alas (menee alas jostakin), ei ota, kierrä, nostaa tassut käsivarrelle (ei käskyä, vaan käsimerkki), nostaa tassut jollekkin esineelle, esim. penkille (ei käskyä, vaan käsimerkki), kosketa (koskettaa tassulla jotain esinettä), odota (odottaa paikallaan), seiso (näyttelyseisonta), katso (katsoo silmiin), sekä tietenkin aijemmin mainittu "kopille".

Seuraavaksi hankinnassa on hulavanne, tullaan käyttämään sitä koiratanssissa. Myös hieman haastavempia liikeitä koiratanssiin liittyen tullaan opettelemaan, mutta ei vielä, ettei se sekoita meidän nykyistä koiratanssia. Ollaan myös lupauduttu pitämään pieni temppunäytös (tapahtumaa/paikkaa/aikaa en vielä paljasta).

Loppuun vielä rannalla otettu rakennekuva:

1 v ja hieman vajaa 2 kk

Kyllästynyt(kö)?

 Eilen käytiin jälleen Netta-sheltin ja tämän omistajan kanssa mätsärissä. Tällä kertaa järjestäjänä oli Suomen Englanninbulldoggiyhdistys, ja mätsäri pidettiin Mustin ja Mirrin parkkialueella.
Junnuja oli jälleen melko vähän, ja oltiin kolmas pari. Tuomari kävi koirat perusteellisesti läpi, minkä takia kehä eteni hitaasti.

Tällä kertaa yritin olla kekseliäs namien suhteen. Otin Axulle mukaan maksaa, lämmitin sen ja käärin folioon, jotta se haisisi voimakkaammin ja kelpaisi Axulle. Ennen kehää harjoiteltiin hiukan, Axu kelpuutti namit ja toimi hyvin. Kehässä namit eivät kuitenkaan enää kelvanneetkaan (!?) ja meno oli sen mukaista. Axu kyllä esiintyi hyvin, mutta vaikutti tosi tosi tosi epäkiinnostuneelta. Kokeilin moneen kertaan antaa sille nameja, mutta se vain käänsi päänsä pois ja tuijotteli muualle.

Tuomari tarkistamassa hampaita.

Kun pääsimme kehään, oli parimme toisessa kehässä, joten jouduimme odottelemaan hiukan. Tällä aikaa yritin saada Axua innostumaan nameista, mutta turhaan. Kun parimme ilmaantui paikalle, juostiin kehä aluksi 2 kertaa ympäri ja seisotettiin koiria. Tämän jälkeen koirat vietiin yksi kerrallaan tuomarin eteen, seisotettiin ja tuomari tarkisti hampaat. Me olimme A ja parimme B, joten olimme ensin. Axu näytti hampaat hyvin, vaikka peruuttikin hieman. Sitten juostiin kolmio ja palattiin takaisin kehän reunalle. Parimme kävi arvosteltavana, jonka jälkeen juostiin kehä taas kerran ympäri. Saimme punaisen nauhan.

Punaisten kehä meni ihan ookoosti, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Seistessä Axu tuijotteli muualle ja seisoi melko ryhdittömästi. Aluksi juoksu lähti liian vauhdikkaasti, mutta kun annettiin edessä olevalle koirakolle hieman etumatkaa, niin saatiin juoksukin rullaamaan. Kehän lopussa Axu seisoi hyvin.
Pareja oli 5, mutta vain 4 sijoitettiin. Olin melko varma, että jäätäisiin viimeisiksi, mutta oltiinkin neljänsiä. Lähdettiin kotiin siis sijoituksin PUN4.

En tiedä, onko Axu kyllästynyt nameihin vai mätsäreihin. Syynä eilisen käytökseen saattaa myös olla se, että annoin Axulle aamulle täyden kupillisen ruokaa, sillä aluksi meillä ei ollut suunnitelmissa mennä mätsäriin. Maksa olisi saattanut maistua, ellei Axu olisi täyttänyt vatsaansa aamulla..

Loppuun vielä palkintokuvat:

PUN4

Palkinnot purettuna.

Mene ulos katsomaan mikä sää, mikä kesä

Miljoonakoira

Perjantaina pakattiin laukut ja lähdettiin ajamaan kohti Töysää. Perillä oltiin vasta illalla, joten ei keretty kuin purkaa laukut, saunoa, ja painua nukkumaan.
Seuraava päivä kulutettiin Tuurissa, isä käytti sillä aikaa Axun lenkillä ja oleili sen kanssa mökillä. Axu oli kuulemma nukkunut suurimman osan ajasta, hyvä niin. Normaalisti tuo nukkuisi suurimman osan päivästä, mutta mökillä se ei paljoa nukkunut, vaan piti vahtia.

Illaksi suunnattiin taas mökille. Hetken aikaa satoi, mutta sade meni onneksi nopeasti ohi. Sateen jälkeen uitiin ja kalastettiin, tuloksena jopa yksi pikku-ahven. Axu olisi halunnut syödä sen, mutta päästettiin se takaisin järveen.

Sunnuntaina herättiin aikaisin, pakattiin laukut ja siivottiin mökki. Sitten suunta kohti Tuuria/Miljoonakoiraa! Kun päästiin perille, tyrkytettiin meille heti sisäänkäynnillä Hau Hau Championin näyteherkkuja, kakkapusseja ja koiranluita. Ostimme katalogin ja suuntasimme kehälle.
Löydettyämme oikean kehän, kasasimme häkin nurmikolle ja odottelimme eukkukehän alkua. Paikalle oltiin tultu jo kymmeneksi, vaikka alaskanmalamuuttien (7 kpl) oltiin sanottu alkavan yhdeltätoista, jonka jälkeen olivat eukut.

Kun eukut viimein alkoivat, olivat ensin pennut, joita oli 2 kappaletta. Tämän jälkeen olivat junnut, joita oli Axun lisäksi 1. Axu juoksi ja seisoi kehässä ihan hyvin, vaikka namit eivät sitä kiinnostaneetkaan. Arvostelu näytti suomeennettuna tältä:

"Oikea tyyppi. Erinomainen luusto. Hyvä pää. Oikea hampaisto. Ilme voisi olla hieman parempi. Hyvä kaula. Tasainen selkä. Hieman liikaa laskeva lantio & matalalle kiinnittynyt häntä. Erinomainen rintakehä ja etukulmaukset. Riittävästi kulmautunut takaa. Ahdas takaliike. Etutassut kääntyvät ulospäin. Erinomainen turkki." JUN ERI JUK2

Erinomainen sieltä tuli, hyvä Axu! Tuomarina meillä oli Irina Poletaeva.
Seuraava näyttely on Joensuun KV, mennään sinne molemmille päiville. Sen jälkeen pidetään hieman taukoa ja kokeillaan myöhemmin uudestaan, kunhan Axu kehittynyt hieman lisää.

Voittajan on helppo hymyillä

Eilen käytiin Netta-sheltin ja tämän omistajan kanssa Koiraklubin järjestämässä mätsärissä Uimaharjussa. Mätsäri pidettiin hiekkakentällä, tuomareita oli yksi ja kehät käytiin läpi yksi kerrallaan. Siitä huolimatta kehät etenivät suht' nopeasti, koska osallistujia oli paikalle kertynyt kuumuuden takia melko vähän. Vettä olin onneksi varannut paljon mukaan. Aluksi viilensin Axua märällä pyyhkellä, kehien jälkeen kastelin sen kokonaan. Itikkamyrkkyäkin oli monta purkkia mukana, mutta itikoita ei onneksi ollut. Muurahaisia sen sijaan riitti.

En muista kuinka paljon nuoria oli meidän lisäksi, mutta me oltiin luokkamme kolmas pari. Ensimmäisessä kehässä Axu esiintyi hyvin, mutta juoksi kuono maassa. Hiekkakenttä oli paljon nameja mielenkiintoisempi. Kuumuudesta huolimatta Axu jaksoi kuitenkin seisoa hyvin. Saatiin punainen nauha.
Punaisten kehässä Axu tuijotteli takana seisovaa irlanninsusikoiraa, mutta seisoi lopulta mallikkaasti. Tuomari alkoi kättelemään koiria pois. Pian tajusin, että jäljellä oli meidän lisäksi 3 koiraa. Oltiin siis päästy neljän parhaan joukkoon. Tuomari juoksutti koirat vielä kerran ympäri, puolet juoksusta meni meidän osalta taas kuono maassa, mutta loppu näytti jo hyvältä. Tämän jälkeen koirat asetettiin oikeaan järjestykseen, oltiin neljänsiä.

Lähdettiin siis kotiin tuloksin PUN4, meidän eka sijoitus punaisissa! Saatiin samalla hyvää harjoitusta, sillä tämä oli toinen kerta, kun meillä oli mies tuomarina.

PUN4 palkinnot

Huomenna suunnataan kohti Tuuria (Miljoonakoiraa). Eurasierit arvostellaan sunnuntaina, ja niitä on aikataulun mukaan jopa kahdeksan. Tuomarina meillä on Irina Poletaeva. Saa nähdä miten käy!

Rakkaat viedään meiltä liian aikaisin

"Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin"

Puksu 25.5.2007-3.6.2013

Epätodellinen olo. Tuntuu vaikealta käsittää, että yksi meistä on lopullisesti poissa. Ei enää aamuisia ruokahuutoja, ei suloisia kujerruksia eikä häkin kaltereiden nakerrusta.

Puksu oli vahva marsu. Se selvisi kastroinnista, paiseesta ja ripulista. Se ehti kokoea paljon, se näki jopa 6-vuotis syntymäpäivänsä.
Tällä kertaa Puksun voimat eivät kuitenkaan riittäneet. Se oli ollut jo pidempään kipeä. Se oli lakannut syömästä. Edes kurkun siivut tai voikukanlehdet eivät kelvanneet, vaikka ne olivat ennen olleet Puksun suurinta herkkua. Siitä tiesi, ettei kaikki ollut hyvin. Jotenkin sisimmässäni odotin, että Puksu paranisi taas, niin kuin se oli aina ennen tehnyt. Mutta niin ei käynyt. Sen oli aika mennä.

"Kuulehan, nyt kerron sulle, mitä tänään kuuluu mulle.
Aika sairas olen nyt, vanha sekä väsynyt.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa."

Kingi takana ja Puksu edessä.

2007 kesällä Puksu kotiutui meille veljensä Kingin kanssa. Puksu osoittautui luonteeltaan uteliaaksi ja rohkeaksi, se oli heti tutkimassa taloa Kingi perässään.
Ennen joulua pojat kastroitiin. Puksu toipui siitä hyvin, mutta Kingin leikkaushaava tulehtui. Saimme eläinlääkäriltä antibioottikuurin, joka kesti viikon. Viikon lopulla Kingille iski ripuli. Meitä ohjeistettiin antamaan sille maustamatonta jogurttia ja Puksun papanoita sekaisin, jotta se maha saisi "terveitä bakteereita" ja se paranisi. Ripuli vei kuitenkin Kingin voimat ja sen elämä päättyi ennen kuin se oli kerennyt täyttää vuottakaan.
Puksu joutui viettämään joulun yksin. Se oli seurallinen ja se kaipasi paljon huomiota, sillä se ei ollut tottunut olemaan yksin. Tammikuussa sen seuraksi meille muutti tyttömarsu Nici.

Puksu vasemmalla ja Nici oikealla.

Puksu ja Nici viettivät yhdessä monta hyvää vuotta. Ennen kuin Nici kerkesi täyttää 4, siltä alkoi lähteä karvaa kyljistä. Kävimme eläinlääkärillä, jossa meille sanottiin että kyse on joko kasvaimesta tai C-vitamiinin puutteesta. Jos se olisi kasvain, sitä ei olisi järkeä leikata, sillä marsun kohdalla jopa itse leikkaus voisi olla kohtalokas.
Syötimme marsuille normaalia enemmän C-vitamiinia. Turkkia Nicille tuli kaljuihin kohtiin hieman lisää, mutta ei kuitenkaan paljoa.
Lopulta Nicin olo heikkeni. Se lakkasi syömästä eikä se jaksanut enää liikkua. Sen vointi huononi todella nopeasti. Se siirtyi Kingin luo taivaaseen. Puksu jäi taas yksin.

Nicin jälkeen Puksulle ei otettu enää marsukaveria. Puksu oli jo 4 vuotta, ja marsujen keskimääräisen eliniän sanotaan olevan 3-6 vuotta. Emme nähneet järkeväksi ottaa enää toista marsua, ettei se puolestaan jäisi enää yksin Puksun jälkeen.

Voin sanoa, että Puksu oli vahva marsu, vahvin, mitä olen ikinä nähnyt. Se oli samalla myös upea persoona, iso ego pienessä ruumiissa. Suloisen jääräpäinen, mutta myös melkoinen pehmo.

Ikävä on kova.