Mut ennen kaikkee kyse on siitä, et viihdynks mä tässä

Otsikko on Cheekin Viihdyttäjä-biisistä, ja siitä päästäänkin hyvin tämän postauksen aiheeseen. Joku on saattanut miettiä, että miksi me ei harrasteta juuri mitään vakituisesti, ja miksi meillä ei ole kunnollisia tavoitteita. Entä miksi me harrastetaan koiratanssia, mutta ei kuitenkaan käydä kisoissa?

Ensimmäisenä lähden purkamaan koiratanssi-kysymystä. Koiratanssia me harrastetaan siksi, koska se on meistä molemmista hauskaa. Eli harrastetaan sitä omaksi iloksi. Yleensä sanon, että meillä ei ole sen suhteen varsinaisia tavoitteita, sillä tällä hetkellä pidetään esityksiä ainoastaan Koiratiimin kanssa, eikä kisoihin olla (ainakaan toistaiseksi) vielä menossa. Mutta miksi näin?

Axu on opettanut minulle, että tätä harrastusta (eikä mitään muutakaan)  saa ottaa liian vakavissaan. Axu tekee selväksi, jos se ei pidä jostain, tai jos se ei halua tehdä jotain. Axu ei nimittäin voi pakottaa mihinkään, sillä jos se päättää että se ei tee jotain, niin sehän ei sitä tee.
Kun päätimme ottaa eurasierin, tiedostimme sen, että koira tulee olemaan omapäinen, eikä sen ole välttämättä sellaisen ihmisen koira, jolle kisoissa pärjääminen olisi tärkeää, vaikka ihan kelpo harrastuskoiran siitä saisikin. Kai sen voisi sanoa ainakin osasyyksi siihen, miksi en aseta meille selviä tavoitteita. Me mennään koiran ehdoilla.

Jos alettaisiin harrastamaan tokoa kisamielessä, uskon, että Axun mielenkiinto siihen lopahtaisi aika nopeasti. Liika tosikkomaisuus ei vain sovi Axulle. Toko on sellainen laji, että Axu tuskin jaksaisi innostua siitä, jos motivointi/palkat (kehut, namit, leikkimielisyys) eivät olisi kohdallaan. Esim. tokokokeessa koiraa ei saa palkita nameilla lainkaan. Axu varmasti lopettaisi tekemisen viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaisi, että nameja ei ole. Kovinkaan suurta miellyttämishalua Axu ei siis omaa. Joku saattaa tämän luettuaan ajatella, että eihän se ole este harrastamiselle. Ei se se olekkaan, kyllähän me harrastetaankin. Koira täytyy vain osata ottaa harrastuksissa huomioon.

Omasta mielestäni harrastuksen pitää olla sellainen, mikä on hauskaa niin koiralle kuin omistajalle. Koiratanssi on siitä mahtava harrastus, että me molemmat pidetään siitä. Saadaan pitää hauskaa, ja siitä on iloa muillekkin. On kiva katsoa katsojien hymyileviä naamoja, etenkin kun yleisön seassa saattaa olla sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koirista normaalisti välittäisi.

Jos jokin harrastuksistamme menisi siihen, että Axu tekisi temput vaan sen takia, että käsken sitä, menisi siitä merkitys, eikä se olisi enää hauskaa. Ainakin minulle on tärkeää, että koira tekee juuri sen takia että se haluaa tehdä, eikä siksi, että ihminen käskee niin.

Kesä syksyyn vaihtuu

"Kylmenee, kesä loppuu liian varhain
hälvenee odotukset toiveet haihtuu
vielä meen ennen auringon laskua meren rantaan
katselen, palelen"
Neljä Ruusua - Syyskuu

Syyskuun vikoja viikkoja mennään, mutta vasta nyt alkaa (viimein) tuntua siltä, että on oikeasti syksy. Syyskuun alussa aurinko paistoi ja sää oli pitkään hyvä (melkein jopa kesäinen), mutta nyt pimeä tulee nopeammin, ulkona on viileämpi ja puut alkavat värjäytyä keltaisiksi. Axukin on innoissaan syksystä, kun ei ole niin kuuma ja on paljon uusia hajuja haisteltavana.
Eilisiltana lähdettiin isän ja Axun kanssa lenkille, kamerakin päätyi mukaan. Lenkin lopussa kamera alkoi väläyttelemään salamaa ja kuvista alkoi tulla pimeitä, joten lopetin niiden räpsimisen suosiolla. Siitä viimeistään huomaa, että on jo syksy!

Eilen törmättiin myös Aada-labbikseen, jonka kanssa Axu sai leikkiä irti. Molemmat ovat toisilleen jo ennestään tuttuja, mutta viime näkemisestä on jo jonkin aikaa. Tänään puolestaan käytiin leikittämässä koiria Hiihtomaassa, mukana olivat ennestään tutut Netta-sheltti ja Sammeli-suomenlapinkoira, mutta myös paljon muita Petsie:stä tuttuja koiria ja niiden omistajia. Kaksi viimeistä kuvaa ovat sieltä.

Oikaistaan väärinkäsitykset

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan ihan vääristynyt käsitys eurasiereista. Etenkin vanhemmissa koirakirjoissa tuntuu olevan mitä ihmeellisempiä väitteitä eukuista. Axun kasvattaja oli löytänyt tällaisen rotuesittelyn Bonnierin koiratietokirjasta (1995):

"Eurasier kehitettiin nuorentuneeksi versioksi venäläisestä vetokoirasta Laikasta, joskin sitä nykyisellään pidetään seurakoirana. Pelko ja arkuus ovat käyttäytymisongelmia joista rotu on tunnettu. Eurasier ei ole ihanteellinen perhekoira koska se mielellään valitsee yhden perheenjäsenen laumanjohtajaksi eikä välitä kenestäkään muusta yhtään. Eurasier joka on vielä harvinainen Saksan ulkopuolella haukkuu harvoin ja näin ollen siitä ei tule hyvää vahtikoiraa. Kuten Chow-chow'lla Eurasierilla on taipumusta näykkiä."

Tämän luettua ei voi kun todeta, että toivottavasti kukaan ei ole ottanut tuota todesta. Rotua harkitsevan kannattaa tutkailla mieluummin Suomen Eurasier Kerhon sivuja, sieltä löytyy todenmukaista tekstiä.

Ensiksi, eurasier on saanut alkunsa chow chow:n ja keeshondin risteytyksistä. Tätä risteytystä kutsuttiin aikoinaan nimellä wolf-chow. Myöhemmin tähän rotuun yhdistettiin vielä samojedi, jonka jälkeen rotu alkoi (1973 FCI:n hyväksynnän jälkeen) kulkea nimellä eurasier. 

On kyllä totta, että saksalaisen Julius Wipfelin tavoite oli saada aikaan eräänlainen "polaarikoiratyyppi", joka erottuisi alkuroduista, ja jolla olisi viehättävä, sen aikaisiin elinolosuhteisiin sopeutuva luonne. Wolf-chow risteytykseen haluttiin lisätä vielä joku rotu, joka erottaisi sen selvästi kahdesta edellä mainitusta roduta. Tässä vaiheessa Wipfelin sai ehdotuksen, että rotuun lisättäisiin siperianhuskya susimaisuuden lisäämiseksi, mutta lopulta päädyttiin samojediin sen hedelmällisyyden, terveen turkin ja sutta muistuttavan ruuminmuodon takia.
 

Pahiten korvaani kuitenkin tässä tekstissä särähti "Pelko ja arkuus ovat käyttäytymisongelmia joista rotu on tunnettu."-kohta. Rotumääritelmässä sanotaan eurasierien olevan itsevarmoja, rauhallisia, tasapainoisia ja korkean ärsytyskynnyksen omaavia. Ne ovat myös pidättyväisiä vieraita kohtaan, olematta arkoja tai agressiivisia. Liika arkuus, epäluuloisuus, hermostuneisuus, agressiivisuus ovat hylkääviä virheitä.
Eukkujen (niin kuin muidenkin rotujen) kohdalla pentuna sosiaalistaminen tärkeää. Pentu tulee totuttaa käsittelyyn sekä erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Muiden rotujen tavoin se, että pentua ei sosiaalista tarpeeksi hyvin voi johtaa siihen, että pennusta tulee epävarma/arka.

"Eurasier ei ole ihanteellinen perhekoira koska se mielellään valitsee yhden perheenjäsenen laumanjohtajaksi eikä välitä kenestäkään muusta yhtään."

- Ei, ei, ei, ja vielä kerran ei! Vaan juuri päinvastoin. Rauhallisen ja tasapainoisen luonteensa ansiosta eurasier on hyvä perhekoira. Se ei myöskään ole yhden miehen koira, vaan koko perheen. Se tulee myös hyvin toimeen lasten kanssa.

"Haukkuu harvoin ja näin ollen siitä ei tule hyvää vahtikoiraa."
Tästä kohdasta alku on ihan totta. Eurasier on hiljainen, eikä se räksytä tai hauku turhaan. Mutta lauseen loppu on jälleen täyttä potaskaa. Eurasier on kyllä vahtikoira, mutta hiljainen sellainen. Se varoittaa möreällä haukahduksella vieraista, mutta ei jää räksyttämään.

Ja viimeiseksi otetaan käsittelyyn tämä kohta:
"Kuten Chow-chow'lla Eurasierilla on taipumusta näykkiä."
Näykkiä? Eurasierit eivät näyki welsh corgien tavoin, mutta esim. Axulla on tapana ottaa ranne suuhun kun se innostuu. Se ei siis pure, pitää vain rannetta suussa. Tuo taitaa silti olla ennemminkin tapa kuin rotuominaisuus.

Lopuksi tahdon lisätä vielä, että eurasieria tunnutaan pitävän haastavana rotuna. Minultakin on kysytty, että onko näitä vaikea kouluttaa. No, kuten yhdistyksen sivuilla sanotaan, eurasierin yhtäaikaista pehmeyttä ja omapäisyyttä voidaan pitää haastavana. Eurasier oppii nopeasti, mutta ei kestä kauaa toistoja. Esim. helpoimmat temput Axu on oppinut jo muutamasta toistosta. 
On myös muistettava se, että koulutuksessa on vain oltava johdonmukainen. Jos haluat, ettei koira hyvi sohvalle, ei se saa hypätä sille ikinä. Se, että koira hypätä jonakin päivänä sohvalle ja toisena ei, saattaa sekoittaa sen pään.

Kysyä saa, jos jotakin kysyttävää jäi. Vastaan mielelläni kysymyksiin! Kommenttiboksi löytyy jokaisen postauksen alta.

Meidän eka koiratanssiesitys!

Eilen suunnattiin kohti Kiihtelysvaaraa, sillä luvassa oli 4H Koiratiimin järjestämä Koirashow. Mukana oli myös meidän koiratanssiesitys. Tämä oli meille ensimmäinen varsinainen koiratanssiesitys, sillä heinäkuussa pidettiin Lasten Puuhapäivässä pelkkä temppunäytös.

Mentiin siis uudella (hieman improvisoidulla) koreografialla ja muumimusiikilla, joka meillä oli käytössä myös aijemmassa temppunäytöksessä. Ja hyvinhän se meni, Axu keskittyi hurjan hyvin, vaikka vähän matkan päässä juoksenteli lauma lapsia. Itse sekosin hieman alussa, kun käskin Axua pyörimään vaikka sen piti kiertää, mutta mitä pienistä. Kummempia esiintymisasuja tai lavasteita meillä ei tähän esitykseen ollut.

Seuraava esitys tulee olemaan sillä musiikilla, jota oli aluksi tarkoitus käyttää, mutta koska Axu kerkesi kyllästyä siihen tarkoitettuun koreografiaan, pitää kyhätä uusi. Meillä on sitä varten jo esitysasutkin valmiina, kaivattaisiin enää vain lavasteet.

Esityksen päätyttyä pidettiin Netta-sheltin omistajan ehdotuksesta pienet tokotreenit. Axu alkoi olla jo aika väsynyt, joten otettiin vain pari liikettä. Vaikka Axulla onkin jonkin sortin nirsoilukausi menossa, namit maistuivat sille eilen hyvin, vaikka olinkin varannut possunsaparon lisäksi mukaan vain nakkeja (jotka ovat tuon mielestä yleensä liian tylsiä syöväksi). Possunsaparon eteen se on nyt aina valmis tekemään kaikkensa.

Paikallamakuu koirantanssin jälkeisistä tokotreeneistä.

Toko-Axu

Kukapa olisi uskonut, että innostuttaisiin tokosta! Mieleeni ei tullut yhtään uutta temppua, jonka olisin voinut opettaa Axulle, joten aloitettiin perusasennon opetteleminen. Aina lenkillä luoksetulon yhteydessä pyydän Axua istumaan sivulle ja ottamaan kontaktin, josta palkitsen sen tietenkin nameilla ja kehuilla. Myös takapihalla ollaan treenattu tätä, Axu alkaa tajuta jo jutun jujun.

Sunnuntain koiratanssitreenit viivästyivät, joten otettiin ennen niitä leikkimieliset tokotreenit. Muita liikkeitä ei olla perusasennon lisäksi juuri opeteltu, mutta paikallaolo ja jäävät liikkeet onnistuivat silti ihan hyvin. Niissä tosin jouduin antamaan Axulle useammankin käskyn, mm. "seiso" ja "odota", koska varsinaista käskyä ei tosiaan olla vielä opeteltu näille.

Onhan tämä ihan kivaa vastapainoa mätsäreille ja näyttelyille (koiratanssin lisäksi), Axu näyttää ainakin tykkäävän! Pentuna tokojutut eivät tuota juuri kiinnostaneet, joten unohdettiin ne suosiolla. Nyt tuo on taasen ihan innoissaan, kun otan naksuttimen ja mennään takapihalle harjoittelemaan liikkeitä. Muut liikkeet Axu suorittaakin innolla, mutta seuraaminen on sen mielestä maailman tylsin juttu. Axu ei jaksa pitää kontaktia yllä kauaa, vaan jättäytyy jälkeen ja tuijottaa tylsistyneenä maata.

Koitin etsiä tokokursseja, mutta niitä ei taideta enää tälle vuodelle järjestää. Toivottavasti Axun into ja kiinnostus säilyvät ensi vuodelle, niin voitaisiin harkita jotain kurssia.

Haastetta haasteen perään!

Saatiin jälleen kaksi haastetta, toinen Netta-sheltiltä ja toinen Sammeli-suomenlapinkoiralta.  Ensin Netan haaste. Idea on siis laittaa seitsemän kuvaa kesästä, selittää kukin kuva vain yhdellä sanalla ja haastaa seitsemän blogia tekemään sama. Tällä kertaa vastaan tosin vain haasteisin, enkä haasta ketään.

Miljoonakoira

Temppunäytös

Mätsärit

Koirakaverit

Juhannus

Elo-Karelia

Kesähelteet

Ja tähän perään Sammelin haaste. Idea oli siis kertoa itsestään 11 asiaa ja vastata sen jälkeen haastajan antamaan 11 kysymykseen.

1. Olen 15-vuotias.

2. Axu on ensimmäinen oma koirani.

3. Harrastan maalausta..

5. .. Sitä ennen harrastin keramiikkaa.

6. Ysiluokan jälkeen menen lukioon.

7. Osaan soittaa pari kappaletta pianolla, mutta en osaa lukea nuotteja.

8. Tykkään luistella, hiihtää, lasketella.

9. Tykkään marjoista (etenkin mansikoista!)

10. Tahtoisin käydä Lontoossa.

11. Olen käynyt vain kerran ulkomailla.

1. Kuvittele, että luot uutta, täydellistä koirarotua, minkä kahden rodun sekotus se olisi? (Miksi, mitä ominaisuuksia siinä olisi?)

- Hmm.. Vaikea kysymys. Luonteeltaan koiran tulisi olla avoin, tasapainoinen, rauhallinen. Se ei saisi olla haukkuherkkä, eikä myöskään dominoiva tai arka. Sen pitäisi tietenkin olla myös suht' terve. Miellyttämishalua saisi löytyä, mutta se ei olisi välttämätöntä. Rakenteeltaan sen tulisi olla sopusuhtainen ja kevyt, ennen kaikkea terve. Ulkonäöltään: pystykorvainen (älkää kysykö miksi), kauniin värinen, omalaatuinen. En kyllä tiedä, mistä kahdesta rodusta saisi näihin kriteereihin uppoavan sekoituksen.. Sanotaanko, että kooikerhondjen ja bordercollien sekoitus voisi olla aika mielenkiintoinen.

2. No minäkin kysyn tämän, mutta mitä rotua et voisi koskaan ottaa, miksi?
- Metsästyskoiraa, lyttykuonoisia, valkoisia pikkukoiria, tai sairaita rotuja. Metsästyskoira ei sopisi tälle alueelle, sillä täällä on paljon jäniksiä, ja haluaisin kuitenkin pystyä pitämään koiraa myös irti. Lyttykuonoiset ei miellytä ulkonäön ja mahdollisten hengitysongelmien vuoksi, valkoiset pikkukoiratkaan ei miellytä ulkonäkösyistä.

3. Koiran paras ikä?
- Tähän minulla on kaksi vastausta, nimittäin pentu- ja aikuisikä. Pentuikä on ihanaa, mutta aikuisen koiran kanssa arki on helpompaa.

4. Teidän lempiharrastus?
- Koiratanssi, ainakin toistaiseksi. Muuta me ei varsinaisesti harrastetakkaan, paitsi näyttelyitä. Agilityä olisi myös kiva kokeilla joskus, Axu varmasti pitäisi siitä!

5. Mitä teillä syödään? 
- Kotiruuan lisäksi J&V energia-nappuloita.

6. Monta koiraa on sopiva määrä?
- Sen verran, että niille riittää aikaa ja intoa tasapuolisesti. Voisi sanoa, että max. 2 koiraa yhdelle ihmiselle, yksi kummallekin kädelle.

7. Jos voisit saada ikipennun, ottasitko?
 - En. Onhan pentuaika ihanaa, mutta aikuisen koiran kanssa arki on kuitenkin huomattavasti helpompaa.

8. Paras koirakuvasi?

9. Entäpä jonkun muun?
 - En tajunnut mitä tällä kysymyksellä tarkoitettiin, jonkun muun parasta koirakuvaa(ko)? No, en uskalla laittaa tähän mitään kuvaa tekijänoikeussyistä.

10. Lempirotu, miksi?
- Saksanpaimenkoira, borzoi, pomeranian.. En osaa sanoa vain yhtä. Saksanpaimenkoirista olen pitänyt aina, vaikka rotu onkin melko sairas. Borzoit ovat äärettömän kauniita, pomeranianit suloisia.

11. Paras ja huonoin asia koirassasi/koirissasi?
- Axussa parasta on ehdottomasti sen persoonallisuus! Huonoin juttu on syömättömyys/nirsoilu.