Mätsäröintiä

Pistäydyttiin tänään Joan mätsärissä Pärnävaaralla. Ilmoittautuminen alkoi tuttuun tapaan klo. 11, mutta mentiin paikan päälle vasta puoli 12:sta. Ilmoitettiin Axu nuoriin, ja käytiin kävelemässä lyhyt lenkki ennen kehien alkua. Kehät alkoivat klo. 12.

Olimme luokkamme viides pari. Aluksi kehä juostiin yhdessä ympäri, jonka jälkeen olivat yksilöarvostelut. Axu ei ollut moksiskaan, kun tuomari rapsutti sitä kyljestä, ja hampaatkin se antoi tarkistaa ongelmitta. Edestakaisinliikkeetkin sujuivat hyvin, Axu juoksi pitkin askelin ja kääntyi lopussa hyvin. Saatiin punainen nauha.

Punaisten nauhakehässä Axu keskittyi myös hyvin, se juoksi nätisti ja seisominenkin oli ryhdikästä. Taso oli kuitenkin sen verran kova, ettei ylletty palkintosijoille. Oli kuitenkin mukava käydä pitkästä aikaa mätsärissä, ja oli myös kiva huomata, että Axu on saanut esiintymisintonsa takaisin.

Mukaan otin tällä kertaa pokkarin, mutta siitä loppui akku, joten sisko kuvasi meitä kännykkäkameralla. Halli oli hämärä, joten kuva ei ole kovin tarkka, mutta eiköhän meidät erota tästä. Keskellä seisoo siis tuomari, oikealla puolella juostaan me ja vasemmalla parimme.

Viimein lunta!

Heräsin tänä aamuna siihen, kun Axu haukkui ja murisi jollekkin. Ajattelin ensin, että kyllä se siitä hiljenee, jos sen jättää huomiotta, mutta loppua ei näkynyt, joten lopulta minun oli pakko nousta ylös. Kerkesin kävellä olohuoneeseen ja mitä näinkään: Axu tuijotti olohuoneen ikkunasta ulos ja haukkui ulkona satavalle lumelle! Tätä ollaan odotettu.

Kävin nopeasti vaihtamassa vaatteet ja menin Axun sekä kameran kanssa takapihalle. Lunta satoi, joten kameraa piti samalla suojella sateenvarjolla, mutta onnistuin kuitenkin lopulta saamaan pari julkaisukelpoista kuvaakin, tässä osa niistä:

Mitä kuuluu? Mitä sä teet nykyään?

Axun nenäpunkin takia ollaan lähinnä vaan löhöilty ja lenkkeilty, mutta on meillä jotain kivaakin tiedossa, nimittäin ensi kuussa on Jyväskylän näyttely! Nähdään tuttuja ja mikä parasta: saatetaan nähdä Axun velikin!

Axu kisaa Jyväskylässä ensimmäistä kertaa nuorissa. Kyseessä on myös meidän ensimmäinen sisänäyttely.
Olen jo nyt alkanut miettimään mitä nameja otan mukaan, ja miten saisin Axun esiintymään innokkaammin. Kehässä se juoksee hyvin, mutta seisoessa lösöttää. Namit eivät auta, sillä Axu vaan nuuhkaisee niitä ja jättää ne sitten omaan arvoonsa.

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin leikkiä Axun kanssa ennen kehään menoa, jos se vaikka vähän innostaisi sitä, ja voisihan lelun toki ottaa mukaan kehäänkin. Vinkulelu voisi olla ok, jos kilpakumppaneita ei olisi, mutta toisalta se saattaisi vaan hämmentää Axua. Ehkä narulelu on paras ratkaisu..

Tärkeintä kuitenkin olisi, että saisin tehtyä kehässä olemisesta hauskan jutun Axulle. Nyt ollaan pidetty tosi kevytmielisiä näyttelyharjoituksia takapihalla: leikitään, riekutaan, ja ennen kaikkea olen kehunut tuota paljon. Parin viikon päästä on mätsäri, koitan innostaa Axua siellä mahd. paljon ja saada sen hännän heilumaan kehässäkin. Ensi viikkolla pitäisi myös käydä ostamassa Axulle uusi näyttelyhihna, sillä entinen ketju on aika raskas. Tällä kertaa ei kuitenkaan osteta ketjua, vaan hihna, jossa on mukana kiristettävä pantaosa.

Mutta palataas takaisin harrastuspuolelle. Tokoa treenataan edelleen epäsäännöllisesti takapihalla, ja ollaan me vähän edistyttykin: lenkillä otetaan aina pieniä pätkiä seuruuta, ja Axu pitää kontaktia hyvin yllä. Koiratanssitreenit jatkuvat puolestaan pian, sillä meille tuli vielä yksi esitys tälle syksylle. Toivottavasti se ei peruunnu. 

Pitää myöskin kyhätä uusi koreografia, sillä en halua tanssittaa samaa koreografiaa Axulla liikaa, ettei se kyllästy siihen. Kuitenkin ollaan valmiita palaamaan edelliseen koreografiaan, jos seuraava esitys ei valmistu ajoissa tmv.