31. joulukuuta 2013

Tavoite on olla parempi ja vahvempi

Otsikko on napattu Cheekin biisistä "Viimeiseen hengenvetoon" ja siitä päästäänkin hyvin tämän postauksen aiheeseen: Nyt on nimittäin aika asettaa tavoitteet vuodelle 2014!

Tavoitteet:
→ Harjoitusta miestuomareiden suhteen
→ Uusi koiratanssi/koreografia
→ Tokon alkeiskurssi
→ Terveystutkimukset

... Sekä tietysti:
→ Näyttelyt
→ Mätsärit
→ Koiratanssiesitykset
→ Koirakavereiden tapaaminen

Miestuomareiden suhteen tarvitaan harjoitusta, sillä Axu on epävarma niiden suhteen. Tullaan käymään mätsäreissä ahkerasti (miestuomareita niissä tosin harvemmin on, mutta yrittänyttä ei laiteta) ja selvitän, olisiko näyttelykoulutuksessa tmv. miesohjaajaa. Uusille lukijoille kertaukseksi: Axulla oli kesällä kivespussintulehdus, jonka seurauksena se jouduttiin viemään eläinlääkärille. Kokemus oli kivulias ja kaikkea muuta kuin miellyttävä. Axua hoitanut eläinlääkäri oli mies, minkä takia se on alkanut arastelemaan miestuomareita. Normaalisiti (esim. lenkillä tai koirapuistossa) Axu ei  arastele miehiä, vaan tekee niihin tuttavuutta yhtä innokkaasti kun muihinkin, mutta kehässä miestuomarit kompastuskivi, tiedä sitten miksi. Ehkä se tilanne, kun tuomari tulee tutkimaan muistuttaa liikaa kys. eläinlääkärikäyntiä.

Koiratanssin treenaminen on jäänyt vähemmälle, mutta siihen tulee muutos! Se olisikin sopiva uudenvuodenlupaus. 4H Koiratiimin puolelta on ainakin luvassa koiratanssiesityksiä, mutta kisoista en vielä uskalla sanoa mitään. Saa nähdä korkataanko koiratanssikisat jo ensi vuonna, vai siirtyykö se vuodelle 2015.

Tokosta ollaan innostuttu myös, joten alkeiskurssi tuli asetettua yhdeksi tavoitteeksi. Olisi nimittäin kiva päästä treenaamaan muuallakin, kun vaan omalla takapihalla. 

Terveystutkimuksia ollaan ajateltu alustavasti ensi vuodelle, mutta mahdollista on myös, että ne siirtyvät vuodelle 2015. Tarkoitus olisi tutkia ainakin lonkat, polvet, kyynärät ja silmät. Edessä on myös tgAA testi, joka tehdään kilpirauhasen vajaatoiminannan selvittämiseksi.

 Siinäpä meidät tavoitteet olikin. Lopuksi tahdotaan toivottaa:

Onnea ja menestystä vuodelle 2014!
 

23. joulukuuta 2013

15. joulukuuta 2013

6. joulukuuta 2013

Pentukuumeesta ja toisen koiran ottamisesta

Pentukuume
Taudin ensioireet: Pentukuvien tuijottelu, rotuvaihtoehtojen katselu, pentuelistojen ja kasvattajien sivujen tiirailu, ajatukset toisesta koirasta.
Taudin toteaminen: Jos yksikään aijemmin mainituista kohdista kuulostaa tutulta, on mahdollista, että podet pentukuumetta.
Taudin ehkäiseminen: Tällä hetkellä vielä ei tunneta keinoja taudin ehkäisemiseksi.
Hoito: Pentukuumeeseen ei ole löydetty varsinaisia parannuskeinoa. Yksi toimiva hoitomenetelmä kuitenkin tiedetään: uuden pennun ottaminen. Sen esteenä voivat tosin olla nykyinen elämäntilanne, raha-asiat, tai talon toiset koirat.























Pentukuume, se kavala tauti, jonka kaikki koiranomistajat varmasti tietävät. Joskus tauti voi päätyä siihen, että taloon astelee pieni ja suloinen koiranpentu, mutta valitettavan usein se päätyy myös siihen, ettei pentua tule. Joskus se on kuitenkin parempi ratkaisu.

Milloin uuden koiran ottaminen on sitten järkevää? Tämä kysymys on varmasti käynyt jokaisen toisesta koirasta haaveilevan mielessä. Jokainen varmasti tietää itse, mikä on paras aika toiselle koiralle. Minun mielestäni yksi nyrkkisääntö olisi kuitenkin pidettävä mielessä: toista koiraa ei tulisi ottaa, ennen kuin edellinen koira on perusasioiden osalta valmis (peruskoulutus, peruskäskyt). Koiran pitäisi osata kävellä hihnassa vetämättä, olla räyhäämättä muille koirille, tulla kutsusta luokse ja muutenkin olla omistajan hallinnassa. Jos näin ei ole, niin edeltävässä koirassakin on varmasti hommaa, eikä uudelle pennulle ainakaan minun mielestäni olisi vielä tarvetta. Toki on ihmisiä, jotka pystyisivät hoitamaan vaikka kaksikin pentua kerralla, mutta perusajatuksena tämä on mielestäni hyvä.

Montako koiraa yhdellä ihmisellä voi sitten olla? Looginen vastaus olisi kaksi, jolloin ihmisellä olisi koiria yksi kummallekkin kädelle. Tämä ei tosin pidä aina paikkaansa, sillä tunnen monia joilla on enemmän kuin kaksi koiraa, ja ne ovat hyvin hallinnassa. Tämän pohjalta voisi sanoa, ettei koirien määrälle ole varsinaista rajoitetta, mutta sen tulee pysyä hyvän maun rajoissa. Kyllähän se pistäisi jo vähän miettimään, jos jollakin olisi 10 koiraa, tai enemmän. Ellei kyseessä sitten olisi joku huskyvaljakko tmv, se on tietysti ihan eri juttu.

Itselleni pidän kuitenkin 2-3 koiraa maksimina. Kaksi koiraa menee arjessa hyvin mukana, kolme on juuri siinä ja siinä. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että tuossa yhdessäkin on hommaa riittävästi koulun ja harrastuksien ohella, mutta toista koiraa minulle ei olekkaan tulossa, ennen kuin muutan omilleni. Toiseen koiraan voi siis mennä hyvinkin 5 vuotta.

Kyllähän pentukuume välillä yllättää, kun muistelee Axun pentuaikoja, mutta ei sille toiselle koiralle olekkaan vielä tarvetta. Axussa riittää vielä työtä pitkäksi aikaa. Koiratanssi, toko, näyttelyt, ja ehkä agilitykin. Niissä on meille sopivasti työtä ja tavoitteita.

1. joulukuuta 2013

Tänä yönä lumi muuttaa mustan valkoiseksi, maiseman puhdistaa


























Nyt se sitten on, joulukuun ensimmäinen päivä. Lunta sataa vaan koko ajan lisää, ja alkaa tuntua siltä, että lumet ovat tulleet jäädäkseen. Axu on onnensa kukkuloilla, kun se saa pyöriä ja juoksennella lumihangessa. Koirapuistokin on vihdoin valmis ja ollaan käyty siellä pariin otteeseen. Ollaan tosin oltu niin myöhään liikenteessä, että muita koiria sinne ei ole samaan aikaan sattunut.

Harrastusrintamalle ei sen kummoisempaa kuulu. Joulukuu pyhitetään hölläilylle ja otetaan vähän rennommin. Koiratanssia tosin treenataan, vahvistetaan liikkeitä ja sitä rataa. Koreografia ja biisi menee vaihtoon, sillä nyt aletaan treenaamaan mahdollista kisakoreografiaa. Saa nähdä päästäänkö jo ensi vuonna kisoihin, vai siirtyykö se vuodelle 2015. Koiratanssiesityksiä meille on ainakin ensi vuonna tiedossa.

Pari päivää sitten yritin ottaa Axusta joulukorttikuvia, mutta lopulta kuvaushetki päättyi tähän:

























... Axu siis päätti, että tonttuhatulla leikkiminen on paljon hauskempaa. No onhan se paikallaan istuminen tonttuhattu päässä ihan tylsää, ja mikäs siinä, lapsihan on terve kun se leikkii, vai miten se sanonta meni.

Blogin ulkoasukin tuli vaihdettua joulun kunniaksi, mitäs pidätte? Kommenttia (ja tietysti toiveitakin) saa aina heittää kommenttiboksiin.

20. marraskuuta 2013

Erittäin Hyvä lauantai























Lauantaina suunnattiin Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn. Matkaan lähdettiin jo seitsemältä, ja matkalla pysähdyttiin useamman kerran. Perillä oltiin kahdentoista aikoihin. Suunnattiin suoraan eukkukehälle, ja eipä tarvinnut odottaa kauaa, ennen kuin oli jo meidän vuoro mennä kehään. Pentuja ei ollut ollenkaan, joten aloitettiin junnuista. Junnuja taisi olla vain 2 kpl, mutta toinen niistä myöhästyi kehästä. Meidän luokassa (nuorissa) uroksia oli 3, nartuista en ole varma. Tuomarina meillä oli Sarah Burns Irlannista.

Tuomari juoksutti koiria yhdessä 2 kertaa, mutta edestakaisinliikkeitä tämä ei keneltäkään pyytänyt. Tuomarin tutkiessa Axua Axu oli hieman jännittynyt, mutta sitä osasin odottaa. Arvosanaksi saatiin EH = erittäin hyvä. Arvostelu oli kirjoittu melko epäselvällä käsialalla, mutta äidin avustuksella saimme käännettyä sen lopulta suomeksi.

"18 kk vanha uros runsaassa turkissa. Miellyttävä pää ja oikea purenta. Etuliikkeet saavat tiivistyä. Vaikea saada selkoa liioitelluista liikkeistä. Jännittynyt lähestyttäessä." EH NUK3

Arvostelu oli pienoinen pettymys, sillä odotin hieman pidempää arvostelua. Tuossa ei sanottu juuri mitään Axun rakenteesta. "Vaikea saada selkoa liioitelluista liikkeistä"-kohta herätytti myös hieman ihmetystä. Tuomari nimittäin ei katsonut yksilöliikkeitä ollenkaan, vaan juoksutti koirat yhdessä. Huomasin kyllä, että ensimmäisellä kierroksella lähdettiin ravaamaan turhan lujaa, mutta Axu tasasi vauhdin hyvin ja toinen kierros menikin tasaisella tahdilla, mutta silloin tuomari tuntui tarkkailevan vain kahden muun koiran liikkeitä. Jos tämä ei nähnyt meidän liikkumista kunnolla, miksei se pyytänyt meitä juoksemaan uudestaan?

Kokonaisuudessaan päivä oli kuitenkin kiva. Tuttuja tuli nähtyä ja moikattua. Ei myöskään olla ikinä ennen nähty noin montaa eukkua samassa näyttelyssä. Ilmoittautuneita oli 18 kpl, mutta muuta muutama ei ollut paikalla tai myöhästyi.

Näyttelyissä käyntiä aijotaan jatkaa, mutta pidetään nyt niistä hieman taukoa, sillä Axu on edelleen hieman jännittynyt tuomarin lähestyessä. Se antaa kyllä tuomarin tutkia itsensä, mutta ei luota siihen täysin. Harmittaa hieman, että Axun piti saada kesällä kivespussin tulehdus, koska kys. eläinlääkärikokemuksen jälkeen Axu on muuttunut epävarmemmaksi. Noh, ei auta kuin vaan treenata, jotta Axu saa itsevarmuutensa takaisin ja tuntee kehässä olon jälleen mukavaksi.






















^ Kuvassa Axu ja Axun siskopuoli Yu-Na.

12. marraskuuta 2013

Marraskuun kuvia


10. marraskuuta 2013

Tavarat esittelyssä

Meiltä pyydettiin tavaroiden esittely-postausta, joten tässä se tulee! Postaustoiveita saa jatkossakin laittaa, toteutan niitä mielelläni. Tässä postauksessa keskityn lähinnä pantoihin, valjaisiin ja muihin sellaisiin, koska turkinhoitovälineistä yms. tulen kertomaan lisää suunnitteilla olevassa turkinhoitopostauksessa.

Aloitetaan Axun nahkaisesta solkipannasta. Tämä on oikeastaan Axun ainut solkipanta, koska käytän sillä yleensä puolikuristavaa pantaa. Axulla oli aijemmin maastokuvioinen solkipanta, mistä pidin paljon, mutta se on mennyt rikki aikoja sitten. Tämä nahkainen solkipanta on muistaakseeni ostettu Mustista ja Mirristä, eikä se tainnut maksaa 18 € enempää.

Axun puolikurkkarit. Vasemmalla Biltemasta ostettu ohut nylonpanta ja oikealla nahkainen niittipanta, joka on ostettu viime vuoden messarista. Nämä pannat ovat oikeastaan aina käytössä, lähdettiin sitten lenkille, mätsäriin, tai minne tahansa muualle. Tykkään itse käyttää enemmän vasemman puoleista pantaa, sillä tuo niittipanta "huovuttaa" helposti Axun kaulaan rannun, jos sitä ei ota heti lenkin jälkeen pois kaulasta.

Axun näyttelyhihnat. Vasemman puoleinen näyttelyhihna on melko tuore ostos, joten sitä ei ole päästy vielä testaamaan. Näin sen Mustin ja Mirrin mainoslehdessä ja riensin ostamaan sen heti, sillä juuri tuollaista näyttelyhihnaa olen aina etsinyt. Oikealla puolella ovat meillä tähän asti käytössä olleet näyttelyhihna ja ketju.

Seuraavaksi valjaat. Vasemmalla ovat Axun turvavyövaljaat, joita käytetään autossa matkustaessa. Nuo on ostettu muistaakseeni Prisman lemmikeskuksesta, kun ne sattuivat löytymään sopivasti alekorista. Valjaiden mukana tuli myös jatko-osa, jolla ne saa kiinnitettyä autoon. Oikealla puolella ovat siis Axun heijastinvaljaat, joita käytetään yleensä lenkkeillessä. Ne ovat kevyet ja ne on nopea laittaa päälle.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: oranssit heijastinvaljaat ja talutushihna. Heijastinvaljaat ostettiin viime talvena lähinnä sen takia, että Axua voisi pitää turvallisesti irti pimeälläkin. Oikealla puolella on vuosi sitten ostettu nahkainen hihna. Tämän lisäksi meillä ei muita hihnoja olekkaan, jos näyttelyhihnoja ei oteta lukuun. Itse tykkään tuosta, sillä se on helppokäyttöinen ja mukava kädessä.

3. marraskuuta 2013

Vuoden viimeinen mätsäri + näyttelyn jännittämistä















Käväistiin eilen POKSin järjestämässä Halloween mätsärissä. Koiria oli paikalla paljon, joten luvassa oli odottelua. Kehiä oli kolme. Meidän kehässä oli ensin junnuluokka, jonka jälkeen olivat nuoret. Junnuja taisi olla lähemmäs 10-20 paria, jonka jälkeen meidän luokassa (eli nuorissa) oli vielä 7 paria ennen meitä. Mätsärissä oli myös pukuluokka, johon meidän piti ilmoittautua, mutta ei saatu tehtyä asua ajoissa, joten osallistuttiin vain normiluokkaan.

Meidän tuomari oli oikein mukava, tämä tunnisti rodun ja kyseli Axun ikää. Tuomari kysyi myös, että onko Axu varatunut, niin kuin eurasierit yleensä, johon sitten vastasin, että se saattaa aristaa hieman, koska sillä oli vähän aikaa sitten kivespussin tulehdus. Tuomari rapsutteli Axua ja yritti sitten tunnustella sen kiveksiä, milloin Axu yritti istua, mutta sain estettyä sen. Tuomari antoi Axulle pari namia ja kokeili sitten uudelleen, mikä sujuikin hyvin.
Seuraavaksi tuomari pyysi meitä ottamaan edestakaisinliikkeet, jonka jälkeen tämä tuli tarkistamaan Axun hampaat. Samalla tuomari tunnusteli kolmatta kertaa Axun kiveksiä, eikä Axu yrittänyt enää istua, vaikka se mulkaisikin tuomaria vähän epäluuloisesti. Saatiin punainen nauha.

Nauhakehässä Axu ei  jaksanut enää keskittyä ja olin melko varma, ettei sijoituttaisi. Axu ei malttanut seistä paikallaan, vaan pyörähteli ympäri ja ravatessa otti muutaman juoksuaskeleen. Tuomari sijoitti meidät kuitenkin viidensiksi. Tuloksemme oli siis PUN5. Palkinnoksi saatiin 2 nappulapussia, yksi pussi Tessu-nameja ja ruusuke. Ilmoittautumisesta saatiin myös Petenkoiratarvike-matkajuomakuppi.

Asiasta toiseen: Jyväskylän näyttelyn aikataulut tulivat ja eurasiereita on siellä huimat 18 kpl! Eipä olla ennen oltu näyttelyssä, jossa olisi ollut näin paljon eukkuja. Axu kisaa tällä kertaa ensimmäistä kertaa nuorissa. Saa nähdä, kuinka monta kilpakumppania sillä on omassa luokassaan.

Saatiin sukulaisilta kuivattu jäniksenkäpälä, jota aijotaan "käytää" Jyväskylän näyttelyssä. Kokeilen josko saisin innostettua Axua sillä, koska Axu on tunnetusti heikkona jäniksiin. Saattaa kyllä olla, että Axu ignooraa sen täysin, mutta kannattaahan sitä kokeilla.

Nyt siis peukut pystyyn ja jännittämään näyttelyä! Taso on varmasti kova, joten ei odoteta liikoja, vaikka mahtavaahan se olisi, jos sieltä napsahtaisi meidän ensimmäinen serti.

27. lokakuuta 2013

Mätsäröintiä

Pistäydyttiin tänään Joan mätsärissä Pärnävaaralla. Ilmoittautuminen alkoi tuttuun tapaan klo. 11, mutta mentiin paikan päälle vasta puoli 12:sta. Ilmoitettiin Axu nuoriin, ja käytiin kävelemässä lyhyt lenkki ennen kehien alkua. Kehät alkoivat klo. 12.

Olimme luokkamme viides pari. Aluksi kehä juostiin yhdessä ympäri, jonka jälkeen olivat yksilöarvostelut. Axu ei ollut moksiskaan, kun tuomari rapsutti sitä kyljestä, ja hampaatkin se antoi tarkistaa ongelmitta. Edestakaisinliikkeetkin sujuivat hyvin, Axu juoksi pitkin askelin ja kääntyi lopussa hyvin. Saatiin punainen nauha.

Punaisten nauhakehässä Axu keskittyi myös hyvin, se juoksi nätisti ja seisominenkin oli ryhdikästä. Taso oli kuitenkin sen verran kova, ettei ylletty palkintosijoille. Oli kuitenkin mukava käydä pitkästä aikaa mätsärissä, ja oli myös kiva huomata, että Axu on saanut esiintymisintonsa takaisin.

Mukaan otin tällä kertaa pokkarin, mutta siitä loppui akku, joten sisko kuvasi meitä kännykkäkameralla. Halli oli hämärä, joten kuva ei ole kovin tarkka, mutta eiköhän meidät erota tästä. Keskellä seisoo siis tuomari, oikealla puolella juostaan me ja vasemmalla parimme.

18. lokakuuta 2013

Viimein lunta!

Heräsin tänä aamuna siihen, kun Axu haukkui ja murisi jollekkin. Ajattelin ensin, että kyllä se siitä hiljenee, jos sen jättää huomiotta, mutta loppua ei näkynyt, joten lopulta minun oli pakko nousta ylös. Kerkesin kävellä olohuoneeseen ja mitä näinkään: Axu tuijotti olohuoneen ikkunasta ulos ja haukkui ulkona satavalle lumelle! Tätä ollaan odotettu.

Kävin nopeasti vaihtamassa vaatteet ja menin Axun sekä kameran kanssa takapihalle. Lunta satoi, joten kameraa piti samalla suojella sateenvarjolla, mutta onnistuin kuitenkin lopulta saamaan pari julkaisukelpoista kuvaakin, tässä osa niistä:






13. lokakuuta 2013

Mitä kuuluu? Mitä sä teet nykyään?

Axun nenäpunkin takia ollaan lähinnä vaan löhöilty ja lenkkeilty, mutta on meillä jotain kivaakin tiedossa, nimittäin ensi kuussa on Jyväskylän näyttely! Nähdään tuttuja ja mikä parasta: saatetaan nähdä Axun velikin!

Axu kisaa Jyväskylässä ensimmäistä kertaa nuorissa. Kyseessä on myös meidän ensimmäinen sisänäyttely.
Olen jo nyt alkanut miettimään mitä nameja otan mukaan, ja miten saisin Axun esiintymään innokkaammin. Kehässä se juoksee hyvin, mutta seisoessa lösöttää. Namit eivät auta, sillä Axu vaan nuuhkaisee niitä ja jättää ne sitten omaan arvoonsa.

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin leikkiä Axun kanssa ennen kehään menoa, jos se vaikka vähän innostaisi sitä, ja voisihan lelun toki ottaa mukaan kehäänkin. Vinkulelu voisi olla ok, jos kilpakumppaneita ei olisi, mutta toisalta se saattaisi vaan hämmentää Axua. Ehkä narulelu on paras ratkaisu..

Tärkeintä kuitenkin olisi, että saisin tehtyä kehässä olemisesta hauskan jutun Axulle. Nyt ollaan pidetty tosi kevytmielisiä näyttelyharjoituksia takapihalla: leikitään, riekutaan, ja ennen kaikkea olen kehunut tuota paljon. Parin viikon päästä on mätsäri, koitan innostaa Axua siellä mahd. paljon ja saada sen hännän heilumaan kehässäkin. Ensi viikkolla pitäisi myös käydä ostamassa Axulle uusi näyttelyhihna, sillä entinen ketju on aika raskas. Tällä kertaa ei kuitenkaan osteta ketjua, vaan hihna, jossa on mukana kiristettävä pantaosa.

Mutta palataas takaisin harrastuspuolelle. Tokoa treenataan edelleen epäsäännöllisesti takapihalla, ja ollaan me vähän edistyttykin: lenkillä otetaan aina pieniä pätkiä seuruuta, ja Axu pitää kontaktia hyvin yllä. Koiratanssitreenit jatkuvat puolestaan pian, sillä meille tuli vielä yksi esitys tälle syksylle. Toivottavasti se ei peruunnu. 
Pitää myöskin kyhätä uusi koreografia, sillä en halua tanssittaa samaa koreografiaa Axulla liikaa, ettei se kyllästy siihen. Kuitenkin ollaan valmiita palaamaan edelliseen koreografiaan, jos seuraava esitys ei valmistu ajoissa tmv.

28. syyskuuta 2013

Mut ennen kaikkee kyse on siitä, et viihdynks mä tässä


Otsikko on Cheekin Viihdyttäjä-biisistä, ja siitä päästäänkin hyvin tämän postauksen aiheeseen. Joku on saattanut miettiä, että miksi me ei harrasteta juuri mitään vakituisesti, ja miksi meillä ei ole kunnollisia tavoitteita. Entä miksi me harrastetaan koiratanssia, mutta ei kuitenkaan käydä kisoissa?

Ensimmäisenä lähden purkamaan koiratanssi-kysymystä. Koiratanssia me harrastetaan siksi, koska se on meistä molemmista hauskaa. Eli harrastetaan sitä omaksi iloksi. Yleensä sanon, että meillä ei ole sen suhteen varsinaisia tavoitteita, sillä tällä hetkellä pidetään esityksiä ainoastaan Koiratiimin kanssa, eikä kisoihin olla (ainakaan toistaiseksi) vielä menossa. Mutta miksi näin?

Axu on opettanut minulle, että tätä harrastusta (eikä mitään muutakaan)  saa ottaa liian vakavissaan. Axu tekee selväksi, jos se ei pidä jostain, tai jos se ei halua tehdä jotain. Axu ei nimittäin voi pakottaa mihinkään, sillä jos se päättää että se ei tee jotain, niin sehän ei sitä tee.
Kun päätimme ottaa eurasierin, tiedostimme sen, että koira tulee olemaan omapäinen, eikä sen ole välttämättä sellaisen ihmisen koira, jolle kisoissa pärjääminen olisi tärkeää, vaikka ihan kelpo harrastuskoiran siitä saisikin. Kai sen voisi sanoa ainakin osasyyksi siihen, miksi en aseta meille selviä tavoitteita. Me mennään koiran ehdoilla.

Jos alettaisiin harrastamaan tokoa kisamielessä, uskon, että Axun mielenkiinto siihen lopahtaisi aika nopeasti. Liika tosikkomaisuus ei vain sovi Axulle. Toko on sellainen laji, että Axu tuskin jaksaisi innostua siitä, jos motivointi/palkat (kehut, namit, leikkimielisyys) eivät olisi kohdallaan. Esim. tokokokeessa koiraa ei saa palkita nameilla lainkaan. Axu varmasti lopettaisi tekemisen viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaisi, että nameja ei ole. Kovinkaan suurta miellyttämishalua Axu ei siis omaa. Joku saattaa tämän luettuaan ajatella, että eihän se ole este harrastamiselle. Ei se se olekkaan, kyllähän me harrastetaankin. Koira täytyy vain osata ottaa harrastuksissa huomioon.

Omasta mielestäni harrastuksen pitää olla sellainen, mikä on hauskaa niin koiralle kuin omistajalle. Koiratanssi on siitä mahtava harrastus, että me molemmat pidetään siitä. Saadaan pitää hauskaa, ja siitä on iloa muillekkin. On kiva katsoa katsojien hymyileviä naamoja, etenkin kun yleisön seassa saattaa olla sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koirista normaalisti välittäisi.

Jos jokin harrastuksistamme menisi siihen, että Axu tekisi temput vaan sen takia, että käsken sitä, menisi siitä merkitys, eikä se olisi enää hauskaa. Ainakin minulle on tärkeää, että koira tekee juuri sen takia että se haluaa tehdä, eikä siksi, että ihminen käskee niin.

21. syyskuuta 2013

Kesä syksyyn vaihtuu


"Kylmenee, kesä loppuu liian varhain
hälvenee odotukset toiveet haihtuu
vielä meen ennen auringon laskua meren rantaan
katselen, palelen"

Neljä Ruusua - Syyskuu

Syyskuun vikoja viikkoja mennään, mutta vasta nyt alkaa (viimein) tuntua siltä, että on oikeasti syksy. Syyskuun alussa aurinko paistoi ja sää oli pitkään hyvä (melkein jopa kesäinen), mutta nyt pimeä tulee nopeammin, ulkona on viileämpi ja puut alkavat värjäytyä keltaisiksi. Axukin on innoissaan syksystä, kun ei ole niin kuuma ja on paljon uusia hajuja haisteltavana.
Eilisiltana lähdettiin isän ja Axun kanssa lenkille, kamerakin päätyi mukaan. Lenkin lopussa kamera alkoi väläyttelemään salamaa ja kuvista alkoi tulla pimeitä, joten lopetin niiden räpsimisen suosiolla. Siitä viimeistään huomaa, että on jo syksy!

Eilen törmättiin myös Aada-labbikseen, jonka kanssa Axu sai leikkiä irti. Molemmat ovat toisilleen jo ennestään tuttuja, mutta viime näkemisestä on jo jonkin aikaa. Tänään puolestaan käytiin leikittämässä koiria Hiihtomaassa, mukana olivat ennestään tutut Netta-sheltti ja Sammeli-suomenlapinkoira, mutta myös paljon muita Petsie:stä tuttuja koiria ja niiden omistajia. Kaksi viimeistä kuvaa ovat sieltä.