30. maaliskuuta 2013

Lenkkeilyä kera koirien

Aluksi meinattiin käydä tänään jäällä, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia ja saatiin koiraseuraa. Suunnattiin siis Netta-sheltin ja Miru-pinacollien kanssa lenkille. Axu näki myös Vilkku-seropin.

 

23. maaliskuuta 2013

Mainosasiaa

Joensuun 4H-Koiratiimi ja dogsitterit järjestävät koiramessut Kiihtelysvaaran Suojapirtillä. Ohjelmassa on mätsäri (osallistumismaksu 5€), lelukoirakilpailu (tuotava omat lelukoirat), arpajaiset ja näyttelytreenit. Nähtävissä on myös temppu- ja rallytokonäytöksiä. Paikalle on vapaa pääsy.

Lisätietoa tapahtumasta löydät sen facebook-sivuilta.

Yhteistyössä toimivat: Heinävaaran koulun vanhempaintoimikunta, L&S Featherfox Oy, Koirakoulu Oppikoira, Animalia, Joensuun alueosasto, Nuorten Akatemia, Pitopalvelu Mielikki ja Tmi Koira-Kati.

17. maaliskuuta 2013

Onnellinen omistaja

Tänään käytiin Joensuun agilityurheilijat ry:n järjestämässä mätsärissä Pärnävaaralla. Ilmoittautuminen alkoi jälleen yhdeltätoista ja kehät klo 12.

Tänään ilmoitettiin Axu ensimmäistä kertaa nuoriin. Luokassa oli paljon osallistujia, mutta meidän ei onneksi tarvinnut odottaa kauaa, että päästiin kehään. Taidettiin olla kuudes pari.
Axu jaksoi odottaa omaa vuoroa hyvin, paremmin kuin koskaan ennen! Taidetaan pikku hiljaa päästä tuosta piippaamisesta yli, ainakin se on vähentynyt huimasti. Tänään en huomannut Axun piippaavan juuri yhtään.

Kehässä kaikki meni loistavasti, jopa juoksu joka viimeksi ei mennyt kovinkaan hyvin. Itse tosin sekosin kolmiota tehdessä, oma moka. Axu käyttäytyi aivan superisti, saatiinkin punainen nauha. Ei voi olla muuta kuin ylpeä!
Kehän jälkeen mentiin ulos odottelemaan punaisten kehää. Siellä Axu jaksoi toimia hyvin, seisominen ja juoksu meni mainiosti. Ei kuitenkaan sijoituttu.


10. maaliskuuta 2013

Palloleikkejä

 







 

8. maaliskuuta 2013

Koirakavereita ja treeninpoikasta

 
Tänään Netta-sheltti tuli meille, ensin pidettiin lyhyet treenit takapihalla. Harjoiteltiin pikaisesti meidän tanssin alkua ilman musiikkia, jonka jälkeen Netta treenasi temppuja, ja me seurattiin sivusta. Samalla tuli mukavasti häiriöharjoitusta Axulle.
Pikaisien treenien jälkeen vietiin koirat lenkille. Axu yritti leikkiä Netan kanssa, mutta Axun yli-innokkuus ei oikein iskenyt siihen.
 
Lenkin jälkeen jatkettiin treenejä vielä vähän takapihalla, harjoiteltiin Axun kanssa enimmäkseen temppuja. Enää se ei välittänyt niin paljoa Netasta, kun oli saanut riehua sen kanssa lenkillä.
Axu innostui tekemään temppua, jota en edes muistanut opettaneeni sille. Temppu oli siis "läpsy jalkaan". Axu muisti sen vielä hyvin, vaikka ei olla sitä pitkään aikaan kokeiltukaan (kuva alhaalla).
 
Jouduin muuntelemaan meidän koiratanssia, sillä entinen lopetus oli aika mitäänsanomaton, tai siltä se ainakin tuntui. Nykyinen on toivottavasti parempi.
Toivon mukaan päästään piakoin harjoittelemaan esitystä itse paikalle, koirien kanssa. Axulle olisi ainakin tärkeää, että saataisiin harjoitella esitystä muiden koirien läsnäolessa, että varsinaiset esitykset menee sitten siltä osin hyvin. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, ettei Axu ottaisi ympäristöstä niin paljoa häiriötä, vaan keskittyisi temppujen tekemiseen.
 

6. maaliskuuta 2013

Vanha marsuherra ja vilkas koiranpentu

Blogissa ei ollakkaan vielä kerrottu talomme toisesta asukista, Puksusta. Puksu on siskoni risteytysmarsu, ikää sillä on jo kunnioitettavat 5 vuotta.
Puksu tuli meille 2007 kesällä veljensä Kingin kanssa. Pojat kotiutuivat meille hyvin, Kingi tutki mielellään uusia paikkoja ja Puksu seurasi perässä. Ajan mukana sen rohkeus kasvoi.
Alkutalvesta veimme marsupojat katsroitavaksi. Puksu toipui leikkauksesta hyvin, mutta Kingin leikkaushaava tulehtui. Kingille saatiin viikon lääkekuuri, ja parantumisen merkkejä näkyi jo. Viikon viimeisenä päivänä Kingille iski kuitenkin ripuli, luultavasti lääkkeistä.
Marsut ovat niin pieniä eläimiä, että ripuli voi olla niille kohtalokas. Niin kävi valitettavasti Kingin kohdalla, ja sen elämä päättyi aivan liian nuorena.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää, vain ystävyys se yhä kestää.
Kingi ylhäällä, Puksu alhaalla.

Kingin siirryttyä taivaaseen Puksu joutui viettämään joulun yksin. Tammikuussa (2008) sen seuraksi kotiutui meille marsutyttö Nici. Nici sopeutui meille nopeasti, marsut hyväksyivät toisensa ja kaikki meni hyvin.
2011 Niciltä oli alkanut lähteä karvaa kyljistä. Käytimme sitä eläinlääkärillä,  ja siellä sanottiin, että kyse on joko C-vitamiininpuutteesta tai kasvaimesta. Jos se olisi kasvain, sitä ei olisi mitään järkeä leikata, sillä näin pienen eläimen kohdalla itse leikkaus on aina suuri riski.
Pelkäsin jälkimmäistä, sillä marsut saivat joka päivä tarvittavan C-vitamiiniannoksen. Kuitenkin lisäsimme C-vitamiinin määrää, ja helpotukseksi karva alkoi kasvamaan takaisin. Luultavasti kyse oli kuitenkin kasvaimesta, sillä marraskuussa Nicin olo heikkeni, se ei jaksanut enää syödä eikä kävellä. Lopulta aika teki tehtävänsä. Puksu jäi taas yksin.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
  

Nici vasen, Puksu oikea.

Nicin lähdön jälkeen Puksu oli surullinen, niin kuin myös Kingin lähdettyä.  On totta, että eläimet surevat kaverinsa poislähtöä aivan kuin ihmisetkin, ja niille on vain annettava aikaa surra.
Muutaman kuukauden kuluttua Puksu oli taas oma iloinen itsensä. Enää emme nähneet järkeväksi ottaa toista marsua, sillä ikää Puksulla oli jo 4 vuotta.
2012 kesällä Axu tuli meille. Puksun ja Axun yhteiselo on sujunut moitteettomasti, vaikka Puksu ei Axusta kamalasti välitäkkään. Axu taasen tykkää Puksusta aivan kamalasti.
Aamulla Puksu alkaa huutamaan, jos aamupala on vähääkään myöhässä. Se on oppinut, että aamulla saa tuorekurkkua, salaattia, tai jotain muuta hyvää.
Puksun syödessä kurkkua Axukin vaatii omansa. Siitä huomaa ettei se pidä kurkusta, mutta jostakin kumman syystä sen on pakko syödä sitä, kun Puksukin syö.

Loppuun video Puksusta ja Axusta (kuvattu kesällä)

  video

2. maaliskuuta 2013

Maaliskuu on täällä

.. Ja niin on myös loma, joka on alkanut melko "lupaavasti". Itselläni on kurkkukipua ja päänsärkyä, Axu sen sijaan pärskii ja yskii. Meneekö loma taas sairastellessa?

Tänään sain suunniteltua meidän koreografian valmiiksi. Päästään siis vihdoin harjoittelemaan meidän esitystä kokonaisena, sillä Axu osaa jo kaikki tarvittavat temput. Aluks harjotellaan esitystä pätkissä ilman musiikkia, ja sitten otetaan musiikki mukaan.

Aluks pelkäsin että meidän biisi olis liian nopea Axulle, mutta pelkäsin turhaan. Biisi passaa Axulle hyvin, se kuvaa sen luonnetta täydellisesti! Pätkin myös biisin koneella sopivan pituiseksi, eli koiratanssi alkaa olla meillä jo melko hyvällä mallilla.

Perjantaina oli aivan mahtava sää, vaikka pakkasta olikin! Aivan kuten sanotaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvasaalista perjantailta: