Vanha marsuherra ja vilkas koiranpentu

Blogissa ei ollakkaan vielä kerrottu talomme toisesta asukista, Puksusta. Puksu on siskoni risteytysmarsu, ikää sillä on jo kunnioitettavat 5 vuotta.

Puksu tuli meille 2007 kesällä veljensä Kingin kanssa. Pojat kotiutuivat meille hyvin, Kingi tutki mielellään uusia paikkoja ja Puksu seurasi perässä. Ajan mukana sen rohkeus kasvoi.

Alkutalvesta veimme marsupojat katsroitavaksi. Puksu toipui leikkauksesta hyvin, mutta Kingin leikkaushaava tulehtui. Kingille saatiin viikon lääkekuuri, ja parantumisen merkkejä näkyi jo. Viikon viimeisenä päivänä Kingille iski kuitenkin ripuli, luultavasti lääkkeistä.

Marsut ovat niin pieniä eläimiä, että ripuli voi olla niille kohtalokas. Niin kävi valitettavasti Kingin kohdalla, ja sen elämä päättyi aivan liian nuorena.

Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää, vain ystävyys se yhä kestää.

Kingi ylhäällä, Puksu alhaalla.

Kingin siirryttyä taivaaseen Puksu joutui viettämään joulun yksin. Tammikuussa (2008) sen seuraksi kotiutui meille marsutyttö Nici. Nici sopeutui meille nopeasti, marsut hyväksyivät toisensa ja kaikki meni hyvin.

2011 Niciltä oli alkanut lähteä karvaa kyljistä. Käytimme sitä eläinlääkärillä,  ja siellä sanottiin, että kyse on joko C-vitamiininpuutteesta tai kasvaimesta. Jos se olisi kasvain, sitä ei olisi mitään järkeä leikata, sillä näin pienen eläimen kohdalla itse leikkaus on aina suuri riski.

Pelkäsin jälkimmäistä, sillä marsut saivat joka päivä tarvittavan C-vitamiiniannoksen. Kuitenkin lisäsimme C-vitamiinin määrää, ja helpotukseksi karva alkoi kasvamaan takaisin. Luultavasti kyse oli kuitenkin kasvaimesta, sillä marraskuussa Nicin olo heikkeni, se ei jaksanut enää syödä eikä kävellä. Lopulta aika teki tehtävänsä. Puksu jäi taas yksin.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.  

Nici vasen, Puksu oikea.

Nicin lähdön jälkeen Puksu oli surullinen, niin kuin myös Kingin lähdettyä.  On totta, että eläimet surevat kaverinsa poislähtöä aivan kuin ihmisetkin, ja niille on vain annettava aikaa surra.

Muutaman kuukauden kuluttua Puksu oli taas oma iloinen itsensä. Enää emme nähneet järkeväksi ottaa toista marsua, sillä ikää Puksulla oli jo 4 vuotta.

2012 kesällä Axu tuli meille. Puksun ja Axun yhteiselo on sujunut moitteettomasti, vaikka Puksu ei Axusta kamalasti välitäkkään. Axu taasen tykkää Puksusta aivan kamalasti.

Aamulla Puksu alkaa huutamaan, jos aamupala on vähääkään myöhässä. Se on oppinut, että aamulla saa tuorekurkkua, salaattia, tai jotain muuta hyvää.

Puksun syödessä kurkkua Axukin vaatii omansa. Siitä huomaa ettei se pidä kurkusta, mutta jostakin kumman syystä sen on pakko syödä sitä, kun Puksukin syö.

Loppuun video Puksusta ja Axusta (kuvattu kesällä)