Joulutoivotus

Axu taustajoukkoineen haluaa toivottaa lukijoilleen...

 Iloista joulua  &

 Riemukasta uutta vuotta 2016!

Elämää eurasierin kanssa

Eläminen eurasierin kanssa vaatii huumorintajua, kärsivällisyyttä ja joustokykyä. Joudut varmasti törmäämään seuraaviin tilanteisiin useammin kuin kerran:

1) Olet suunnitellut lenkkireitin mielessäsi ja luulet varanneesi lenkille riittävästi aikaa, mutta juuri tänä päivänä eukkusi päättää olla poikkeuksellisen vastentahtoinen. Jokainen suunta on väärä ja jokaisesta nurkkauksesta löytyy aivan taivaallinen haju, jota olisi pakko päästä haistelemaan. Lenkillä meneekin tuplasti pidempään kuin luulit ja joudut luultavasti myös muuttamaan lenkkisuunnitelmiasi.

2) Talossa on niin hiljaista, että sinun on pakko mennä tarkistamaan, että onhan koirasi vielä hengissä. Ei tassujen rapsetta, ei haukahduksia eikä "piippausta". Huokaiset helpotuksesta, kun löydät eukkusi nukkumasta talon perimmäisestä nurkasta.

3) .. Äskeiseen kohtaan liittyen: Talossa on hipihiljaista, ja aivan yhtäkkiä koirasi mörähtää "mukamas" ohikulkijalle. Säikähdät hieman ja menet katsomaan: siellä ei ole mitään.

4) Eukkusi ei varsinaisesti seuraa sinua huoneesta toiseen, mutta se tarkkailee sinua. Eukkusi saattaa esimerkiksi maata toisella puolella huonetta, mutta seuraa silmä kovana ettet vain livahda huoneesta.  Jos vaihdat huonetta, eukkusi tulee hetken kuluttua perästä, ja asettuu jälleen pienen matkan päähän maakaamaan ja vahtimaan tekojasi.

5) Ostaessasi eukun saat samalla todella tehokkaan oravatutkan, jolta ei jää yksikään orava huomaamatta. Eukkusi saattaa myös ottaa elämäntehtäväkseen pitää takapihasi oravattomana alueena.

6) Saat kuulla kehuja siitä, miten rauhallinen ja hienovarainen koirasi on, kun se leikkii toisten koirien kanssa. Todellisuudessa se on vain hieman diivaileva ja varauksellinen.

7) Ihmiset tulevat sekoittamaan koirasi todella usein lapinkoiraan. Joskus tyydyt vain myötäilemään, sillä et jaksa oikaista väärinkäsitystä. Saat myös tottua vitsiin: "Koirasi on käynyt mustikassa kun sillä on tuollainen kieli!" 

8) Jos eukkusi on nirso, päivän ilouutinen saattaa olla se, että se on kerrankin syönyt kuppinsa tyhjäksi.

9) Eukkusi nukkuu oven edessä tukkien poispääsyn, ja yrität hypätä sen yli herättämättä sitä. Kuitenkin juuri kun olet saanut molemmat jalkasi toiselle puolelle, päättää eukkusi nousta ja lähteä perääsi.

10) Koirasi ei juurikaan hauku, mutta se ilmoittaa tarpeensa "piippaamalla".

11) Kun eukkusi havaitsee että olet lähdössä, se liimautuu ulko-oven eteen, ettet vahingossakaan unohtaisi sitä. Jos tarkoituksesi on kuitenkin lähteä ilman sitä, se varmasti tekee lähtösi hankalaksi: se ei siirry ennen kuin olet saanut oven laitettua varovaisesti kiinni (joutuen koko ajan varomaan sitä, ettei eukkusi häntä jää oven väliin).

12) Et oikein koskaan ole perillä siitä mitä eukkusi tahtoo: Se saattaa tuijottaa nälkäisenä, mutta kun annat sille ruokaa, se ei koskekaan siihen. Eukkusi saattaa tulla hakemaan huomiota, mutta kun annat sille sitä, se tahtookin vetäytyä syrjään. Eukkusi saattaa tulla hakemaan sinua lenkille, mutta lenkillä se tahtookin mahdollisimman pian takaisin kotiin.

Jalostustarkastus ja kuulumisia

Viime lauantaina käväistiin Axun kanssa eukkujen jalostustarkastuksessa Lahdessa. Samalla tutkittiin Axun silmät ja kuunneltiin sydän. Sydän sykki täysin terveesti, mutta silmistä löytyi pieni distichiasis. Se on kuitenkin niin lievä, ettei se kuulemma menoa haittaa. Kennelliiton sivuilta: "Distichiasis tarkoittaa ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta."

Jalostustarkastukseen mentäessä en tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta se oli aika samanlaista kuin näyttelykehässä. Pääsimme arvosteltavaksi heti, kun pääsimme paikalle. Pari kierrosta kehän ympäri, jotta tarkastaja näki liikkeet, ja sitten pönötettiin tarkastajan pöydän edessä odottelemassa tuomiota. Saatiin myös tietää Axun virallinen säkä: 56 cm, ja se on muuten juuri eukku-uroksen ihannekorkeus!

Saatiin käteen monisivuinen lappu, jossa oltiin tutkittu koira ihan kirsusta varpaisiin. Se oli aika hyvä, eikä muuta isompaa moitetta löytynyt, paitsi maininta hieman ahtaista liikkeistä (eikä se tullut yllätyksenä), mutta myös liian runsaasta turkista. Onhan tuo kieltämättä aikamoinen pörrö muihin eukkuihin verrattuna, mutta omaan makuun juuri sopiva. Pääasia ettei sen kummempia rakennevirheitä löytynyt.

Eukkuja oli suht' paljon paikalla, en varmaan koskaan ole nähnyt noin montaa eukkua samassa tilassa. Alla hieman kuvamateriaalia.

Lopuksi vielä tiivis paketti meidän kuulumisista. Tänään käytiin pitkästä aikaa Netta-sheltin kanssa lenkkeilemässä. Kuvattua on tullut viime aikoina hävettävän vähän, mutta tänään senkin edestä. Syksy alkaa jo näkyä, puiden lehdet kellastuvat pikkuhiljaa ja ilma muuttuu viileämmäksi. Alkuyksy on valokuvaamisen kannalta täydellinen vuodenaika. Axu on ollut viime aikoina hieman laiskempi lähtemään lenkille, se haluaisi vain nukkua takapihalla. Ehkä se alkaa vanhentua. Se on luonteeltaan ainakin aikuistunut selvästi, eikä enää ole samanlainen höseltäjä kuin nuorempana. Eihän Axu nyt vielä mikään vanhus ole, mutta on se jo sentään keski-ikäinen koiraksi.

Onneni on olla pieni osa kokonaisuutta

Maanantai-iltana suunnattiin pitkästä aikaa Netta-sheltin kanssa Lehmon mätsäriin. Mukana oli tällä kertaa myös Miru-pina-collie. Ensimmäinen kehä meni melko vetelästi, Axu ei oikein keskittynyt ja liikku nokka maassa, namit eivät maistuneet... Saatiin sininen nauha, mikä oli aikalailla arvattavissa. Ei tuolle nahjukselle olisi punaistakaan voinut oikein antaa.

Nauhakehässä Axu ammensi jostakin energiaa ja seisoi yllättävän ryhdikkäästi, ja namit yllättäen kelpasivatkin. Tuomari alkoi tiputtelemaan koiria, ja kävi kättelemässä meidätkin ulos kehästä. Sijoitusta ei siis herunut, mutta oli kuitenkin mukavaa pyörähtää pitkästä aikaa mätsärissä. Kuinkakohan kauan edelliskerrastakin jo on?

Seuraavana päivänä käytiin sitten juoksuttamassa koiria rannalla. Heiteltiin Mirulle frisbeetä, ja Axukin innostui juoksemaan sen perässä. Kuviakin tuli pitkästä aikaa räpsittyä, joten puhukoot ne puolestaan:

Paremman puutteessa jokainen saa tehdä ihmeensä itse

"On jossain kesä
Jossain ei näy pilvenreunustakaan
Aina jossain laulu raikaa
Jossain ilakoidaan

Hyvästelen heinäkuun
Valo vähenee ja varjot pidentyy
Lehdet puissa kellastuu
En pelkää mitä tuleman
En ukkosmyrskyä
Tai paukkupakkasta
Ne kuuluu kokea" 
Mokoma - Hei Hei Heinäkuu

Heinäkuu alkaa olla lopuillaan. Meille kuuluu hyvää. Nautitaan kesästä, ollaan vaan. Axun kannalta on hyvä, ettei helteitä ole liiemmin ollut. Voidaan tehdä pitkiä lenkkejä ilman, että se läkähtyy jo ensimetreillä. 

Axu tavalliseen tapaansa kuluttaa päiviään pitämällä takapihan oravattomana alueena. Se ei juurikaan viihdy sisällä, korkeintaan pyörähtää välillä sisällä syömässä ja nukkumassa, vaikka enimmäkseen se nukkuukin takapihan varjoissa.

Laitoin pari päivää sitten postiin Axun valiohakemuksen. Näpyttelin myös ilmoittautumisen eukkujen jalostustarkastukseen ja joukkoterveystarkastukseen. Axulta tutkitaan siellä silmät ja kuunnellaan sydän. Odotan sitä innolla, sillä näkemään rotutovereita ja saadan vihdoin tutkitettua Axun silmät! On myös kiva kuulla mitä Axusta sanotaan jalostustarkastuksessa.

Ei olla tänä kesänä käyty yhdessäkään mätsärissä sillä ajattelin, että edessä olisi näyttelykesä, mutta saatiin viimeinen serti nopeammin kuin osattiin odottaa, joten Suomen näyttelyt saa meiltä ainakin hetkeksi jäädä tauolle. Eilen mieleen pyörähti kuitenkin ajatus, että voitaisiin pitkästä aikaa pyörähtää mätsärissä, kun sellainen sattuu seuraavan kerran vastaan. 

Viisaita sanoja part. 2

Lupasin tästä aikoinaan jatko-osan, joten tässä se tulee. Luvassa siis koiriin liittyviä aforismeja, joista osa on jälleen englanniksi, joten mukana ovat vapaat suomennokset.

“If you pick up a starving dog and make him prosperous he will not bite you. This is the principal difference between a dog and man.”
― Mark Twain
= Jos pelastat nääntyvän koiran ja teet sen vauraaksi, se ei pure sinua. Tämä on tärkein ero koiran ja ihmisen välillä.

“It's just the most amazing thing to love a dog, isn't it? It makes our relationships with people seem as boring as a bowl of oatmeal.”
― John Grogan
= Kaikista hämmästyttävin asia on rakastaa koiraa, vai mitä? Se saa meidän ihmissuhteemme näyttämään yhtä tylsiltä kuin kulho kaurahiutaleita.

“Dogs have given us their absolute all. We are the center of their universe. We are the focus of their love and faith and trust. They serve us in return for scraps. It is without a doubt the best deal man has ever made. ”
― Roger A. Caras
= Koirat ovat antaneet meille täysin kaiken. Me olemme niiden universumin keskus. Me olemme niiden rakkauden, uskon ja luottamuksen keskipiste. Ne palvelevat meitä vastineenaan tähteet. Se on epäilemättä paras diili minkä ihminen on koskaan tehnyt.

“If you don't own a dog, at least one, there is not necessarily anything wrong with you, but there may be something wrong with your life.”
― Roger A. Caras
= Jos et omista koiraa, edes yhtä, sinussa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta jokin saattaa olla vialla elämässäsi.

“The only creatures that are evolved enough to convey pure love are dogs and infants.”
― Johnny Depp
= Ainoat olennot jotka ovat tarpeeksi kehittyneitä välittääkseen puhdasta rakkautta ovat koirat ja pikkulapset.

“I'm suspicious of people who don't like dogs, but I trust a dog when it doesn't like a person.”
― Bill Murray
= Olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan jotka eivät pidä koirista, mutta luotan koiraan kun se ei pidä ihmisestä.

“For people with patience, time with a dog is a little slice of heaven.”
― J.J. Brown
 = Kärsivällisille ihmisille aika koiran kanssa on pieni palanen taivasta.

Miljoonakoira 2015

Viime viikonloppu vietettiin mökkeillen Töysässä. Sunnuntaina edessä oli pitkästä aikaa kehäilyä. Edessä oli Tuurin Miljoonakoira-näyttely. Eukut olivat kehässä sunnuntaina, joten perjantai ja lauantai menivät mökillä lojuessa sekä Kyläkaupassa shoppailessa. Sunnuntaiaamuna sitten pakattiin laukut ja lähdettiin näyttelyalueelle. Mentiin paikalle noin tuntia arveltua aikaa aikasemmin, kuten yleensäkin, mutta sen lisäksi aikataulut olivat vielä tunnin myöhässä. Odottelua oli siis useampi tunti, ja kaiken kukkuraksi vettä satoi lähes koko ajan. Olosuhteet eivät olleet kovinkaan ihanteelliset, mutta mitäpä sitä ei koiraharrastuksen eteen tekisi.

Ennen eukkuja olivat arvostelussa huskyt ja malamuutit. Tuomarina oli Mari Pajaskoski. Tuomari tutki koirat perusteellisesti ja tuntui kiinnittävän huomiota erityisesti liikkeisiin. Vuoromme lähestyessä siirryimme aivan kehän laidalle, ja yllättäen kehäsihteeri kutsui meidät kehään. Menimme tuomarin teltan luokse, tuomari tuli tervehtimään Axua ja samaan aikaan kävi ilmi, että malamuuttien kasvattajaluokka oli unohtunut välistä. Kehäsihteeri kutsui meidät tuomarin teltan sisälle odottelemaan, ettei kastuttaisi. Siinä välissä tuomari sitten arvosteli kasvattajaluokan. Se oli hauska näyttelykokemus. Axukin vaikutti tyytyväiseltä päästessään sateensuojaan ja kehäsihteerin rapsuteltavaksi.

Sitten koittikin vihdoin vuoromme. Tuomari tervehti Axua uudestaan, katsoi purennan, juostiin kierros tai pari, edestakaisin liikkeet ja seisottiin. Tuomari kävi katsomassa hampaat uudelleen (ilmeisesti tarkasti vielä ettei hammaspuutoksia ole) ja juostiin vielä viimeinen kierros. Sitten vain odoteltiin tuomiota. Lopulta kehäsihteeri nosti punaisen ja vaaleanpunaisen lapun ilmaan. ERI. SA. Ja koska Axu oli rotunsa ainut, tarkoitti se SERTiä ja ROPpia, mikä puolestaan tarkoitti valioitumista. Kehäsihteeri ojensi arvostelun ja ruusukkeet ja juostiin iloisena kehästä pois. Siinä se oli. Axusta tuli valio. Käytiin hakemassa pokaalit ja samalla saatiin pussi koirien kuivamuonaa, joka kuulemma annettiin kaikille roppi-koirille. Ruusukkeiden mukana saatiin myös numerolapputasku. 

Arvostelu oli pitkä ja kattava:

"Keskikokoinen, hyvän sukupuolileiman omaava muhkea uros, hyvät raajan ja rungon mittasuhteet, kokoon sopiva raajaluusto, purenta ok, oikeat pään mittasuhteet, hyvät korvat, kauniit silmät, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa , sopiva rintakehän syvyys ja pituus, oikein kiinnittynyt häntä, liikkuu rodulle ominaisesti. Riittävä askelpituus, liikkuu melko ahtaasti takaa, erinomainen karvapeite, ok luonne."

ERI AVK1 SA PU1 SERT ROP -> FI MVA!

Sekalainen soppa

Luvassa sekalainen sepitys kaikesta viime aikoina tapahtuneesta.

Lauantaina 18.4 (eli hieman yli viikko sitten) käväistiin Outokummussa sertin metsästyksessä. Paikalla oli Axun lisäksi kaksi muuta eukkua, molemmat narttuja, Steppen Hill's-nimisestä kennelistä. Ennen kehää oli joutoaikaa ja Axu oli oikein tyytyväinen, kun se pääsi sinä aikana tutustumaan kahteen rotutoveriinsa. Toinen, nuorempi narttu oli aivan kuin Axun tyttöversio, saman värinen, mutta hieman vaaleampi.

Axu meni ensimmäisenä kehään. Jotenkin se oli onnistunut vuoraamaan naamansa aivan kuolan peittoon ja siitä huolimatta, että yritin nopeasti pyyhkäistä sitä ennen kuin marssittiin kehään, jäivät kauniit klimpit koristamaan Axun naamaa ja tuomari hieman nenäänsä nyrpistellen ojensi nenäliinan ja käski pyyhkimään koiran naaman.. Ehh, ei kovin hyvä ensivaikutelma vai mitä?

Kehäilyn lopuksi tuomari vilautti sinistä lappua, mikä siis merkitsee erittäin hyvää (EH). Ei siis tullut sertiä, eikä arvostelu ollut parhaimmasta päästä, mutta sertin metsästys jatkukoon tästä. Oli piristävää käydä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä. Tässä vielä arvostelu uteliaille:

"Kapea pää. Lyhyt kallo. Hyvät korvat. Hieman kapea edestä. Suora selkä. Syvä rinta. Kapea takaa ja ulospäinkiertyneet takajalat. Erinomainen turkki ja häntä." EH AVK1

Mainittakoon vielä että tuomarinamme oli siis unkarilainen Annamaria Tarjan.

Viikko sitten (20.4) oli Axun syntymäpäivä! Kolme vuotta, ajatella. Jo kolme yhteistä vuotta. Axun syntymäpäivä saa minut aina havahtumaan todellisuuteen. Axu on upea koira ja olen todella kiitollinen kaikesta, mitä se on minulle opettanut. Toivon, että meillä on edessä vielä monta hienoa vuotta, uusia seikkailuja ja kokemuksia. Onhan Axu myös on sisältänyt omat haasteensa, mutta ensimmäiseksi koiraksi se on ollut täydellinen.

En voi myöskään olla muistelematta Axun pentuaikaa, sitä kuinka se näytti karhunpoikaselta ja kuinka se töpsötteli takapihalla lyhyillä jaloillaan maistellen kaikkea vastaan tulevaa, kukkaruukuista krokettiradan portteihin. Tekisi mieli laittaa tähän ällösöpö pentukuvapommitus, mutta taidan tehdä siitä myöhemmin kokonaan eri postauksen.

Sunnuntaina Netta-sheltti kävi omistajineen meillä. Juhlistimme Netan 5v ja Axun 3v synttäreitä. Koirista otettiin uudet rakennekuvat ja lisäksi yhteiskuva. Netta on yksi Axun ensimmäisistä koirakavereista ja kiistatta myös yksi läheisimmistä. Axu on tuntenut Netan aivan pentuajoistaan lähtien, ja se aina yhtä iloinen nähdessään Netan, vaikka Netta ei aina arvostakaan Axun ylitsepursuavaa iloisuutta.

Auringonlaskun tuolla puolen

Viimeistä sertiä vaille valio

Axu pääsi sunnuntaina pitkästä aikaa kehään, nimittäin Tuusniemen näyttelyyn. Minä jäin kotiin flunssan takia, mutta perheestä löytyi Axulle onneksi varaesittäjä. Eukkujen oli määrä olla kehässä klo. 11 ja 12 välillä, ja niitä oli ilmoittautunut Axun lisäksi vain yksi. Tuomarina oli Latvialainen Ligita Zake. Noin klo. 12 aikoihin kaverini huomasi näyttelyn kotisivuilta, että Axu oli saanut sertin ja ollut ROP eli rotunsa paras! Jes! Nyt ollaan enää yhden sertin päässä valioitumisesta!

Arvostelu kuului seuraavasti:

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Vahva maskuliininen pää. Oikea ilme. Vahva ylälinja. Oikean vahvuinen vartalo. Oikeanlaiset kulmaukset. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Tyypillinen luonne."

Ne pahuksen takaliikkeet! Muuta negatiivista arvostelusta ei sitten löytynytkään. En usko, että Axun takaliikkeet levenevät enää hirveästi, sillä ne ovat muuttuneet jo melko paljon siitä mistä lähdettiin. Hyvä kuitenkin, ettei SA (=sertin arvoinen, oikeuttaa jatkokilpailuun sertistä) jäänyt kiinni niistä.

Voittajan on helppo hymyillä! 

Viisaita sanoja

Aforismihulluna sain päähäni tehdä postauksen, johon kasaan lempimietelauseitani koirista. Ne ovat englanniksi, joten ohesta löytyvät nopeat suomennokset.

 

“Dogs are not our whole life, but they make our lives whole.”   

― Roger A. Caras

= Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen.

“It becomes very obvious, by reading a dog, how stable or unstable his human companion is. Our dogs are our mirrors.”  

 ― Cesar Millan 

= Se tulee hyvin selväksi koiraa luettaessa, kuinka vakaa tai epävakaa hänen ihmiskumppaninsa on. Koiramme ovat peilejämme.

“Dogs do speak, but only to those who know how to listen.” 

― Orhan Pamuk

= Koirat puhuvat, mutta vain niille, jotka tietävät miten kuunnella.

“No matter how close we are to another person, few human relationships are as free from strife, disagreement, and frustration as is the relationship you have with a good dog. Few human beings give of themselves to another as a dog gives of itself. I also suspect that we cherish dogs because their unblemished souls make us wish - consciously or unconsciously - that we were as innocent as they are, and make us yearn for a place where innocence is universal and where the meanness, the betrayals, and the cruelties of this world are unknown.” 

 ― Dean Koontz

= Ei ole väliä kuinka läheisiä olemme toiselle henkilölle, harvat ihmissuhteet ovat yhtä vapaita riidoista, erimielisyyksistä ja turhautumisesta kuin suhde, joka sinulla on hyvään koiraan. Harva ihminen antaa itsensä toiselle niin kuin koira antaa itsensä. Epäilen että vaalimme koiria, koska niiden tahraamattomat sielut tekevät meidät tahtomaan - tietoisesti ja tiedostamatta - että olisimme yhtä viattomia kuin ne, ja ne tekevät meidät kaipaamaan paikkaa, jossa viattomuus on universaalia ja missä tämän maailman ilkeys, petokset ja julmuudet ovat tuntemattomia.

“Discipline isn't about showing a dog who's boss; it's about taking responsibility for a living creature you have brought into your world.”   
― Cesar Millan

 = Kuri ei ole sitä, että näytetään koiralle, kuka on pomo: se on vastuun ottamista elävästä olennosta, jonka olet tuonut mailmaasi.

"The greatest pleasure of a dog is that you may make a fool of yourself with him and not only will he not scold you, but he will make a fool of himself too."

— Samuel Butler

= Hauskinta koirassa on se, että voit tehdä itsesi naurattavaksi sen kanssa, eikä se ei ainoastaan toru sinua, vaan tekee myös itsestään naurattavan.

"A good dog deserves a good home."

— Unknown
= Hyvä koira ansaitsee hyvän kodin.

"I've seen a look in dogs' eyes, a quickly vanishing look of amazed contempt, and I am convinced that basically dogs think humans are nuts."

— John Steinbeck

= Olen nähnyt katseen koirien silmissä, nopeasti häviävän katseen hämmästynyttä halveksuntaa, ja olen vakuuttunut siitä, että pohjimmiltaan koirat ajattelevat ihmisten olevan hulluja.

"Dogs’ lives are too short. Their only fault, really."

— Agnes Sligh Turnbull

= Koirien elämä on liian lyhyt. Niiden ainut vika, oikeasti.

Kurkistus tavoitteisiin

Vuodeksi 2014 tuli asetettua tavoitteita, katsotaanpas miten ne täyttyivät:

→ Harjoitusta miestuomareiden suhteen
- Kumma kyllä, mätsäreihin ei muistaakseeni sattunut yhtäkään miestuomaria (korkeintaan ehkä yksi?),  mutta silti minusta tuntuu, että Axu alkaisi olla valmis miestuomareille. Lenkillä ja koirapuistossa se ei enää välttele/ignooraa miehiä, vaan käy mieluusti hakemassa rapsutukset.

→ Uusi koiratanssi/koreografia
 - Kesäloman aikana saatiin uusi koreografia valmiiksi, samoin asut. Treeni-into säilyi syksyyn asti, mutta lopahti lukion alkaessa.

→ Tokon alkeiskurssi
- Tokon alkeiskurssi jäi välistä, sillä tokointo lopsahti. Takapihalla treenailtiin perusjuttuja, mutta toko ei iske niin paljoa, että oltaisiin valmiita harrastamaan sitä kisamielessä.

→ Terveystutkimukset
 - Terveystutkimukset saatiin hoidettua hienosti, enää puuttuu vain silmätutkimus (se meneekin tämän vuoden tavoitteisiin). Polvet olivat 0/0, lonkat B/A ja kilpirauhasarvot normaalit.

→ Näyttelyt
- Kesään mahtui kolme näyttelyä ja myös ensimmäinen serti tuli napattua.

→ Mätsärit
- Mätsäreissäkin käytiin, tosin vähemmän kuin vuonna 2013.

→ Koiratanssiesitykset
- Tämä kohta jäi yliviivaamatta, koska esityksiä ei järjestetty.

→ Koirakavereiden tapaaminen 
- Vanhoja koirakavereita tavattiin ja myös uusia saatiin.





















Sitten olisikin aika asettaa tavoitteita vuodelle 2015. Tällä kertaa myös omistajalle.

 Axun tavoitteet:
- Silmätutkimus
- Näyttelyitä, sertien metsästys jatkuu
- Mätsäreitä
- Oman lajin löytäminen
- Koiratanssissa motivaation löytäminen

Ja omistajan tavoite on pitää blogi aktiivisena.

 Lopuksi tahdomme vielä toivottaa lukijoille hyvää alkanutta vuotta 2015!