29. kesäkuuta 2013

Uidaan kauas sinne, miss aallot vaikenevat


















Eilen suunnattiin koirien kanssa lähirannalle uimaan. Aluksi ajattelin, etten päästäisi Axua vielä uimaan, mutta sen "haava" näytti jo sen verran hyvältä, että uskalsin ottaa senkin mukaan. Meidän vakkari koirien uimapaikka oli varattu, joten jouduttiin turvautumaan pieneen niemekkeeseen, jossa olen joskus nähnyt muidenkin uittavan koiria. Siellä ei yleensä ui muita, vaikka vieressä onkin uimaranta.

Uin myös itse, ja ajattelin, että Axu voisi uida perässä. Se kyllä seurasi minua veteen, mutta pysähtyi, kun alkoi olla niin "syvää", että sen olisi pitänyt alkaa uida. Siinä se kävi useamman kerran kahlailemassa, mutta muuten se odotteli Netan kanssa rannalla. Se ei varmaan uisi edes silloin, vaikka näyttäisi, että olisin hukkumaisillani. Tänä kesänä se ei ole uinut ollenkaan, kahlaillut vain. Viime kesänä se ui kyllä useampaankin otteeseen lelun perässä, ja kerran kun kävimme Kuoringalla uimassa, se ui minun perässäni niin pitkän matkan, että jouduin kantamaan sen pois vedestä. Silloin se oli vasta 4-5-kuinen.

Kun palasimme uimasta, menimme koirien kanssa takapihalle, ja Netta jopa innostui leikkimään Axun kanssa. Ainakin ne kisasivat vinkulelusta, kun heittelin sitä niille. Kuvia eiliseltä ei ole paljoa, mutta sain otettua jonkinlaisen yhteiskuvan:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti