4. kesäkuuta 2013

Rakkaat viedään meiltä liian aikaisin

"Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin"

Puksu 25.5.2007-3.6.2013

Epätodellinen olo. Tuntuu vaikealta käsittää, että yksi meistä on lopullisesti poissa. Ei enää aamuisia ruokahuutoja, ei suloisia kujerruksia eikä häkin kaltereiden nakerrusta.

Puksu oli vahva marsu. Se selvisi kastroinnista, paiseesta ja ripulista. Se ehti kokoea paljon, se näki jopa 6-vuotis syntymäpäivänsä.
Tällä kertaa Puksun voimat eivät kuitenkaan riittäneet. Se oli ollut jo pidempään kipeä. Se oli lakannut syömästä. Edes kurkun siivut tai voikukanlehdet eivät kelvanneet, vaikka ne olivat ennen olleet Puksun suurinta herkkua. Siitä tiesi, ettei kaikki ollut hyvin. Jotenkin sisimmässäni odotin, että Puksu paranisi taas, niin kuin se oli aina ennen tehnyt. Mutta niin ei käynyt. Sen oli aika mennä.

"Kuulehan, nyt kerron sulle, mitä tänään kuuluu mulle.
Aika sairas olen nyt, vanha sekä väsynyt.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa."


Kingi takana ja Puksu edessä.
2007 kesällä Puksu kotiutui meille veljensä Kingin kanssa. Puksu osoittautui luonteeltaan uteliaaksi ja rohkeaksi, se oli heti tutkimassa taloa Kingi perässään.
Ennen joulua pojat kastroitiin. Puksu toipui siitä hyvin, mutta Kingin leikkaushaava tulehtui. Saimme eläinlääkäriltä antibioottikuurin, joka kesti viikon. Viikon lopulla Kingille iski ripuli. Meitä ohjeistettiin antamaan sille maustamatonta jogurttia ja Puksun papanoita sekaisin, jotta se maha saisi "terveitä bakteereita" ja se paranisi. Ripuli vei kuitenkin Kingin voimat ja sen elämä päättyi ennen kuin se oli kerennyt täyttää vuottakaan.
Puksu joutui viettämään joulun yksin. Se oli seurallinen ja se kaipasi paljon huomiota, sillä se ei ollut tottunut olemaan yksin. Tammikuussa sen seuraksi meille muutti tyttömarsu Nici.

Puksu vasemmalla ja Nici oikealla.
Puksu ja Nici viettivät yhdessä monta hyvää vuotta. Ennen kuin Nici kerkesi täyttää 4, siltä alkoi lähteä karvaa kyljistä. Kävimme eläinlääkärillä, jossa meille sanottiin että kyse on joko kasvaimesta tai C-vitamiinin puutteesta. Jos se olisi kasvain, sitä ei olisi järkeä leikata, sillä marsun kohdalla jopa itse leikkaus voisi olla kohtalokas.
Syötimme marsuille normaalia enemmän C-vitamiinia. Turkkia Nicille tuli kaljuihin kohtiin hieman lisää, mutta ei kuitenkaan paljoa.
Lopulta Nicin olo heikkeni. Se lakkasi syömästä eikä se jaksanut enää liikkua. Sen vointi huononi todella nopeasti. Se siirtyi Kingin luo taivaaseen. Puksu jäi taas yksin.

Nicin jälkeen Puksulle ei otettu enää marsukaveria. Puksu oli jo 4 vuotta, ja marsujen keskimääräisen eliniän sanotaan olevan 3-6 vuotta. Emme nähneet järkeväksi ottaa enää toista marsua, ettei se puolestaan jäisi enää yksin Puksun jälkeen.

Voin sanoa, että Puksu oli vahva marsu, vahvin, mitä olen ikinä nähnyt. Se oli samalla myös upea persoona, iso ego pienessä ruumiissa. Suloisen jääräpäinen, mutta myös melkoinen pehmo.

Ikävä on kova.

2 kommenttia: