7. huhtikuuta 2014

Pärnävaaran lenkkeilijät






















Eilen käytiin lenkkeilemässä Pärnävaaralla. Seurana meillä oli Netta-sheltti ja tämän omistaja. Sää oli ihan hyvä, eikä räntää satanut, vaikka niin oltiin luvattu. Rapaista kuitenkin oli, ja kotiintuomisina meillä olikin kaksi onnellisen rapaista koiraa.

Tuota yllä olevaa kuvaa on hauska katsella, sillä juuri eilen katsoin kaverin kuvia ja näin siellä Netan ja Axun yhteiskuvia, jotka on otettu vuoden 2012 kesällä eli silloin, kun Axu oli pentu. Silloin Netta oli vielä Axua korkeampi. Axu kyllä kasvoi siitä nopeasti ohi, ja muistaakseeni jo seuraavalla kerralla kun nähtiin Netta noiden kuvien jälkeen, oli Axu jo sen korkuinen. Tässä vielä linkit niihin kuviin, joista olen koko ajan puhunut: (kuva1) ja (kuva2). Kyllä, se oli vielä joskus noinkin pieni!






















Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja katselin alustavasti näyttelyitä tälle vuodelle. Tällä hetkellä niitä löytyy listasta kuusi kappaletta, mutta muutoksia varmasti tulee, joten en uskalla vielä paljastaa niitä.

Näyttely minne haluaisin ehdottomasti mennä on Joutsan ryhmänäyttely 13.7, vaikka sitä en olekaan laskenut mukaan tuohon kuuden näyttelyn listaan. Siellä eukkujen tuomarina olisi Pekka Teini, ellei tuomarimuutosta tule. Kyseinen tuomari tuomaroi eukkuja myös muutama vuosi takaperin Joensuun KV näyttelyssä, ja hänestä jäi minulle hyvä kuva. Iloinen tuomari, joka piti myös kehän ulkopuolella olijat ajan tasalla ja kertoi heillekkin mikä koirassa oli huonoa ja mikä hyvää.

Ennen sitä haluan kuitenkin vielä varmistua siitä, ettei Axu enää aristele miestuomareita. Tätä ongelmaa ei ole esim. koirapuistossa, sillä siellä Axu antaa miespuolisten rapsutella itseään, tosin pienellä varauksella verrattuna naisiin. Naisten luokse Axu nimittäin saattaa mennä rapsuteltavaksi ilman sen kummempaa tutustumista, mutta miehiin se haluaa tutustua ensin itse (haistella varovaisesti). Tärkeää olisi nyt päästä mätsärikehiin miestuomareille, koska kehässä olo on kuitenkin eri juttu kuin koirapuisto. Harmi vaan, että niitä on mätsäreissä niin harvoin. Pitää vielä koittaa katsella näyttelykoulutuksia, jos vaikka löytyisikin sellainen, jossa olisi vetäjänä mies. Se olisi itseasiassa vielä parempi, sillä sitten päästäisiin harjoittelemaan vielä useammin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti