Tää kertomus alotetaan nollasta

Tosiaan, ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua koiratanssista. Aloitetaan ihan alusta, eli meidän tavoitteista. En tiedä, tullaanko menemään kisoihin. Aiemmin olen kuitannut asian sanomalla, että harrastetaan omaksi iloksi, mutta aivoihini on pikkuhiljaa hiipinyt ajatus siitä, että olisi joskus kiva piipahtaa kisoissa. Kisat olisivat myös tosi hyvä motivaattori, ja tulisi luultavasti treenattua enemmän.

Ehkä yksi syy siihen, miksi olen aiemmin torjunut ajatuksen kisoihin menemisestä on pelko siitä, että kaikki menisi päin puuta. Että esitys keskeytyisi, kun Axu lähtisi harhailemaan jonnekkin tai se ei suorittaisi liikkeitä kunnolla. Mutta kyllä minun pitäisi luottaa Axuun, sillä se esiintyi viime kesänäkin hienosti, vaikka yksi meidän esityksistä oli aitaamattomalla alueella, urheilukentällä, jossa urheili samaan aikaan joukko lapsia. Häiriötä siis piisasi, mutta Axu ei välittänyt siitä, vaan keskittyi hienosti. Ollaan kokeiltu takapihallakin semmoista, että treenaan Axun kanssa ja isä puuhaa samaan aikaan vieressä jotain, mutta Axu ei ota siitäkään häiriötä, ei edes vilkaise sinne päin, vaan keskittyy täysillä siihen mitä tehdään. Miksi sitten en luota siihen? Ehkä vika on vain omassa asenteessani.

Koiratanssimölleistähän olisi tosi hyvä aloittaa. Mutta en ole kuullut, että sellasia ainakaan täälläpäin olisi. Toisalta ei haittaisi, vaikka joutuisi matkustamaan autolla vähän kauemmas, vaikkapa pari tuntia edes takaisin, niinhän me tehdään näyttelyidenkin takia.

Yhdessä vaiheessa meidän tanssi oli pahasti jäässä, kun yhteistreenejä ei ollut. Jonkin aikaa meni taukoillessa, mutta sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tekaisin meille kesäloman alussa uuden koreografian, jotta päästiin jälleen aloittamaan itsenäisesti treenaaminen. Asutkin ovat jo valmiina. Videota tulee meidän takapihatreeneistä jossain vaiheessa, kunhan saisin suostuteltua jonkun kuvaamaan.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Työ kantaa hedelmää, niin sanotaan

Huippu reissu takanapäin. Aloitan kertomisen ihan alusta, eli perjantaista. Perjantaina pakattiin laukut ja lähdettiin ajamaan Juvalle, missä meitä odotti pieni rantamökki. Oltiin perillä sen verran myöhään, ettei keretty tekemään ihmeempiä, syötiin, purettiin tavaroita ja lämmitettiin sauna. Axu tuijotti laiturilla pöyristyneenä, kun ihmiset juoksivat vuorotellen veteen. Axuhan ei pidä uimisesta, joskus se kahlaa, mutta tuolla se ei koskenut tassullakaan veteen.

Lauantai meni aika sujuvasti, käytiin Mikkelissä shoppailemassa ja illalla Juvarokissa. Mökilläkin kerettiin siinä välissä viettää aikaa. Itikoita siellä riitti, eikä Axukaan onnistunut välttymään niiltä. Huomattiin sen kuonossa jättimäinen kuhmu, joka oli kyllä jo sunnuntaiaamuun menessä hävinnyt.

Sunnuntaina olikin aika pakata tavarat ja valmistautua näyttelyyn. Kehien oltiin arvioitu alkavan 12 aikoihin, joten mentiin paikalle noin klo. 11 aamulla. Aurinko porotti ja oli melko kuuma. Näyttelypaikalta ei löytynyt varjoja, joten äiti lähti hakemaan Axulle sateenvarjon autosta. Onneksi se oli tullut otettua mukaan. Axu sai siis loikoilla sen alla, märkä pyyhe päällä.

Eukkuja oli paikalla kolme Axun lisäksi. Kaksi niistä olikin tuttuja ja kolmas paljastui Axun velipuoleksi. Tuomarina oli jo Axun ensimmäisestä näyttelystä tuttu Soile Bister. Axu jaksoi kuumuudesta huolimatta kehässä hyvin. Kehässä tapahtui tutut jutut, juostiin ympäri, edestakaisin seisottiin lopuksi tuomarin edessä. Piakoin kehäsihteeri jo huusikin ERI:n ja SA:n, luokkavoiton ja ojensi SERT:in. Juostiin iloisena kehästä pois, siinä se nyt oli, meidän ensimmäinen serti. Olin hieman sekavissa tunnelmissa, kaikki tapahtui niin nopeasti. Pian meidät huudettiinkin uudestaan kehään, missä valittiin ROP ja VSP. Meitä vastassa oli Axun siskopuoli. VSP sieltä napsahti, mutta hurjan iloisia ollaan siitäkin. Ei olisi ikinä uskottu, että Axu hakisi ensimmäisen sertinsä juuri tuolta näyttelystä, noin tarkalta tuomarilta!

Arvostelu kuului seuraavasti:
"Erinomaisen tyyppinen ja kokoinen, kaunislinjainen, hyväluustoinen, (tässä oli vielä yksi sana joka jäi käsialan takia mysteeriksi) uros, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Kaunis karva. Liikkuu erittäin hyvin sivusta. Miellyttävä luonne."

ERI AVK1 SA PU1 SERT VSP