Ei riistaviettiä, mitä sitten?

Eilen vein Axun pellolle juoksentelemaan. Pelto tunnetusti kuhisee jäniksiä, mutta uskalsin viedä Axun sinne, koska tiedän, että se ei jahtaisi jänistä loputtomiin, vaan kääntyisi melko pian takaisin.

Heti kun päästin Axun irti, se lähti juoksemaan hulluna peltoa ympäri. Se oli kai haistanut jäniksen. Eipä aikaakaan, kun se jo löysi yhden, ja lähti juoksemaan sen perään. Jänis rynni ohitseni suoraan vieressä olevaan metsikköön, Axu perässään. Menin perään vihellellen ja huudellen. Aloin huolestua, kun metsästä ei kuulunut edes oksan rusahduksia, eli ei merkkiä siitä, että Axu olisi vielä siellä. Lohduttavaa oli se, että metsä päättyisi eräälle tilalle, jonne Axu viimeistään pysähtyisi.

Juoksin ympäri metsää vihellellen ja huudellen, mutta en kuullut edelleenkään pihahdustakaan. Tiesin, että Axu oli juossut jäniksen perässä kauas, sillä kyseessä oli poikanen, joka juoksi aikuista jänistä paljon hitaammin → eli Axu oli saattanut pysyä sen perässä pitkään → jonka seurauksena se olisi voinut olla juossut ties kuinka kauas.
Etsittyäni Axua jonkun aikaa, kuulin metsästä oksan rusahduksia. Aloin huutelemaan kovempaa, eikä aikaakaan, kun luokseni löntysti Axu: kuolaisena, likaisena, väsyneenä ja ennen kaikkea puolikuolleen näköisenä. Lenkki sai päätöksensä, kun lähdettiin kävelemään helpottuneina kotia kohti.

Sanotaan, että eurasiereilla ei pitäisi olla riistaviettiä, mutta joillain yksilöillä sitä esiintyy. Axultahan häviää korvat tasan sillä sekuntilla, kun se näkee jäniksen. Korvat palaavat käyttöön vasta sen jälkeen, kun jänis on poissa näköpiiristä. Itse en laittaisi sitä niinkään riistavietin piikkiin, sillä uskon, että jos Axu saisi jäniksen kiinni, se ei osaisi tehdä sille mitään (korkeintaan yrittäisi leikkiä). Kai sen voisi silloin lukea saalisvietiksi? Tai ihan vain innokkuudeksi?