Mut mä tiesin, että duuni tulee kantaa hedelmää

Otsikko on Cheekin biisistä: "Mitä tänne jää". Siitä päästäänkin hyvin tämän postauksen aiheeseen, eli Axun mätsäriuraan.

 

Mätsäreissä alettiin kiertämään heti kun Axu oli saanut ekat rokotukset ja kun ikää oli tarpeeksi. Ennen Axua olin osallistunut mätsäriin kerran, serkkuni dreeverillä. Siitä en tosin muista paljoa mitään. Silloin minulla ei myöskään ollut hajuakaan, mitä mätsäreissä pitäisi tehdä. Tietoni rajoittautuivat kahteen asiaan: koiran piti osata ravata vierellä ja seistä käskystä.

 

Axun tullessa oli selvää, että alkaisimme käymään sen kanssa näyttelyissä, mikä tietysti edellytti sitä, että käytäisiin ensin harjoittelemassa mätsäreissä.
Ekassa mätsärissä kaverini esitti Axun. Seisominen ja juokseminen meni hyvin, mutta ensimmäiseksi ongelmaksi ilmeni se, että Axu arasteli tuomaria. Axu siis perääntyi, kun tuomari yritti katsoa sen suuhun.

Ensimmäisenä tavoitteenamme oli siis karsia Axun ujous pois, jotta tuomari voisi ongelmitta tarkistaa sen hampaat. No, tätä alettiin hiomaan kiertämällä yhä useammissa mätsäreissä. Voin sanoa, että se kannatti, sillä nykyään Axu on  paljon itsevarmempi ja se antaa tuomarin tarkistaa hampaat helposti.

Toinen, pienempi ongelma oli Axun nirsoilu, joka tuotti paljon päänvaivaa (tuottaa edelleen). Kehässä Axu heittäytyy nirsoksi, ja jos namit eivät ole sen mieleen, sen keskittyminen ja kiinnostus saattaa olla jossakin ihan muualla. Kun nakit ja juusto eivät enää kelvanneetkaan, piti alkaa kokeilemaan muita mahdollisia nameja. Kesti hetken, ennen kuin löysin nameja jotka Axu kelpuutti. Erityisesti "haisevat" namit ovat Axun mieleen (esim. maksa). Axu kuitenkin kyllästyy nameihin helposti, joten saa olla todella kekseliäs, että keksii nameja jotka kelpaavat tuolle.
Parhaimmaksi namiksi ollaan todettu possunsaparo, mutta se on siitä huono, ettei sillä voi palkita Axua kehässä.

Sunnuntaina päästiin taas mätsäröimään. Käytiin Särkivaaran kyläyhdistyksen järjestämässä mätsärissä Joensuun ev.lut. kirkon takaisella jalkapallokentällä. Kun päästiin paikalle, Axulla oli kamalasti virtaa ja se piippasi niin kauan, kunnes tajusin viimein viedä sen hieman syrjemmälle, jotta se sai tehdä tarpeensa.. Oli omaa tyhmyyttä, etten tajunnut käyttää sitä lyhyellä pissatuslenkillä ennen mätsäriin lähtöä.

Noh, tällä aikaa siskoni kävi ilmoittamassa Axun junnuihin, samalla ilmoitettiin kaverin puolesta tämän sheltti aikuisiin. Oltiin muistaakseeni luokkamme viides pari.
Ensimmäisenä oli lapsi&koira kisa, jonka jälkeen alkoivat nuoret. Lapsi&koira-kisaajia oli paikalle tullut vain 2, joten kehä oli nopeasti ohi. Toisessa kehässä aloitettiin ilmeisesti JH:lla, jonka jälkeen alkoivat aikuiset.

Ensimmäisessä kehässä Axu keskittyi hyvin, ravaaminen ja seisominen menivät hyvin. Aluksi seisotettiin koirat, juostiin kehä kerran ympäri ja sitten tuomari tuli tutkimaan koirat. Juoksutettiin koirat edestakaisin, jonka jälkeen juostiin kehä vielä kaksi kertaa ympäri. Saatiin punainen nauha.
Punaisten kehässä Axun keskittyminen loppui, eivätkä namit enää kiinnostaneet. Axu ei jaksannut seistä kunnolla, vaan se tuijotteli meidän takana seisovaa terrieriä. Ei siis sijoituttu, mutta saatiinpahan ainakin kehäkokemusta vielä ennen lauantain näyttelyä.